Språkliga uttryck av ensamhet i Tove Janssons roman Pappan och havet

Tämän maisterintutkielman tarkoituksena on selvittää, kuinka Tove Janssonin Pappan och havet -teoksessa ilmaistaan yksinäisyyden tunnetta kielellisin keinoin. Analyysin kohteena ovat personifikaatio, yksinäisyyttä symboloivat avainsanat sekä kertojanäkökulma. Asettamani tutkimuskysymykset ovat: 1) Miten yksinäisyyttä ilmaistaan aineistossa kuvakielen ja avainsanojen avulla ja 2) kuinka kirjailija on käyttänyt kertojanäkökulmaa ilmaistessaan yksinäisyyttä? Aineistona on Janssonin alun perin vuonna 1965 julkaistu ruotsinkielinen romaani Pappan och havet, joka käsittelee muun muassa yksinäisyyden tunnetta. Metodina analysoinnissa käytän lähilukua, jonka avulla selvitän, kuinka tunnetta kuvataan personifikaation, erilaisten yksinäisyyttä symboloivien avainsanojen sekä kerronnan avulla. Analyysissä selvisi, että personifikaation avulla on kuvattu muun muassa sitä, miltä yksinäisyys näyttää ja tuntuu, sekä sitä, kuinka se täyttää mielen. Personifikaatioon liittyvät myös avainsanat, joiden voidaan nähdä symboloivan yksinäisyyttä, sen vastakohtaa, yksinäistä henkilöä tai yksinäisyydestä pois pääsyä. Yksinäisyyttä ilmaistaessa on käytetty vahvaa kertojanäkökulmaa, jonka avulla kirjailija välittää tunnetta.