Jyväskylän yliopiston psykologian laitoksen julkaisujahttps://jyx.jyu.fi/handle/123456789/242922024-03-28T21:07:14Z2024-03-28T21:07:14ZReducing strain and increasing gain of remote work group meetings with physiological indicators : Final Report of the PhinGAIN projectPohjola, MikkoSun, ZhaodongVedernikov, AlexanderNokia, MiriamMuotka, JoonaKujala, MiiamaariaPuutio, RistoTourunen, AnuLi, XiaobaiKykyri, Virpi-Liisahttps://jyx.jyu.fi/handle/123456789/893072023-09-29T13:18:36Z2023-09-29T06:05:27ZReducing strain and increasing gain of remote work group meetings with physiological indicators : Final Report of the PhinGAIN project
Pohjola, Mikko; Sun, Zhaodong; Vedernikov, Alexander; Nokia, Miriam; Muotka, Joona; Kujala, Miiamaaria; Puutio, Risto; Tourunen, Anu; Li, Xiaobai; Kykyri, Virpi-Liisa
Käsillä oleva raportti on Työsuojelurahaston rahoittaman Työryhmien etäpalaverien
kuormittavuuden vähentäminen ja hyödyllisyyden lisääminen fysiologisten mittareiden avulla
(PhinGAIN) -tutkimushankkeen loppuraportti. Tutkimus toteutettiin tammikuun 2021 ja
elokuun 2023 välisenä aikana konsortiohankkeena Jyväskylän ja Oulun yliopistojen
tutkimusryhmien yhteistyönä. Hanke jakautui kahteen osaan, joista ensimmäinen oli
sisällöllinen ja toinen tekninen.
Hankkeen yleisenä tavoitteena oli tuottaa uutta ja laajasti sovellettavaa tietoa
siitä, miten hyödyllistä osallistumista etäpalavereissa voidaan tukea ja palaverien
kuormittavuutta osallistujille ja palaverien vetäjille vähentää fysiologisten mittareiden antaman
tiedon avulla. Tutkimuksen aineisto koostui neljästä työryhmien työnohjausprosessista, joissa
kukin noin seitsemästä yhdeksään henkilön ryhmä tapasi kuusi kertaa työnohjaajan johdolla.
Tapaamisia oli aineistossa yhteensä 24 ja ne toteutettiin ja tallennettiin Zoom-
verkkokokouspalvelussa. Tutkimukseen osallistui 31 mielenterveys- ja päihdepalveluiden
ammattilaista sekä kaksi kokenutta työnohjaajaa. Osallistujat tallensivat tapaamisten aikana
omat kasvokuvavideonsa ja mittasivat sykettään pulssioksimetrilaitteella. Tapaamisten jälkeen
sekä ohjaajat että ohjattavat arvioivat istunnon vuorovaikutusta sekä tunnistivat keskustelun
hyödyllisiä ja kuormittavia kohtia. Lisäksi he arvioivat työtilanteensa yleistä kuormittavuutta
tapaamisen aikaan. Aineiston keruu tapahtui Covid-19 pandemian vuoksi kokonaan
etäyhteydellä. Tapaamisten jälkeen ohjaajat ja osallistujat lähettivät tallenteet tutkijoille
suojattua verkkoyhteyttä käyttäen. Asetelma ja aineiston keruun tehtävät olivat vaativia, joten
kaikille osallistujille järjestettiin tutkimusavustajien toteuttama henkilökohtainen tuki ennen ja
jälkeen kunkin tapaamisen.
Tutkimuksen ensimmäisen osan tavoitteena oli tunnistaa, mikä on työskentelyn
kannalta optimaalinen aktiivisuuden ja vireyden tila, ja millaiset keinot edistävät sen
syntymistä ja ylläpitoa ryhmän työnohjaustapaamisissa. Tutkimme aktivaatiota kahdella eri
tasolla: (i) vuorovaikutukseen sitoutumista (engagement) ilmaisevien sanallisten ja
sanattomien käyttäytymisten sekä (ii) osallistujien fysiologisen vireystilan vaihteluiden tasolla.
Havaitsimme, että hyvää ja osallistujien hyödylliseksi kokemaa vuorovaikutusta saadaan
aikaan videovälitteisesti. Aktiivinen osallistuminen palaveriin sekä omilla puheenvuoroilla että
läsnäoloa ja kiinnostusta viestivien sanattomien vuorovaikutuskeinojen avulla oli yhteydessä
palaverin koettuun hyötyyn ja vuorovaikutuksen laatuun. Mitä enemmän osallistuja puhui ja
ilmaisi vuorovaikutukseen sitoutumista myös ilmeillään, eleillään ja liikkeillään, sitä
paremmaksi tapaamiset arvioitiin.
Havaitsimme myös, että tapaamista edeltävän työtilanteen kuormittavuus vaikutti
kokemukseen sen hyödyllisyydestä. Mitä kuormittavampi työtilanne oli, sitä heikommaksi
osallistujat arvioivat tapaamisen laadun. Tärkeä havainto oli, että tapaamisten alussa toteutettu
lyhyt yhteinen hiljainen jakso silmät suljettuina rauhoitti työnohjaukseen osallistujien
fysiologista tilaa. Vain kahden minuutin mittainen jakso riitti siihen, että osallistujien sykkeet
laskivat tilastollisesti merkitsevästi. Arviointilomakkeilla monet osallistujat tunnistivat, että
rauhoittumishetki oli ollut tärkeä ja hyödyllinen.
Kahdessa otokseltaan pienessä laadullisessa tutkimuksessa tarkastelimme
vuorovaikutusta hyödyllisiksi arvioiduissa keskusteluepisodeissa. Havaitsimme, että ohjaajat
tukivat niissä ohjattavien aktiivista osallistumista, edistivät keskustelujen koherenssia, sekä
haastoivat ja kutsuivat osallistujia ottamaan uusia näkökulmia puheena oleviin asioihin.
Tällaisten hyödyllisten keskustelujaksojen yhteydessä havaittiin, että aktiivisesti keskustelussa
mukana olevien osallistujien sykevälivaihtelu lisääntyi, mikä viittaa fysiologiseen
rauhoittumiseen.
Tutkimuksen toisessa osassa tavoite oli tekninen: kehittää sykkeen ja hengityksen
analysointia videokuvasta erityisesti, kun kuvattava puhuu ja saattaa myös kokea ja ilmaista
voimakkaita tunteita. Kehitimme ohjaamattoman oppimisen menetelmän, joka pystyy
langattomasti mittaamaan fotopletysmografisignaalia (rPPG) eli sykettä kasvokuvavideoista.
Testeissä osoittautui, että menetelmän avulla saavutetaan erittäin hyvä mittaustarkkuus.
Lisäksi hankkeessa kokeiltiin multimodaalisia tekniikoita, joiden avulla voidaan
yhdistää fysiologisia ja käyttäytymispiirteitä stressi- ja kuormittavuustasojen mittaukseen.
Kolme päähavaintoa olivat: 1) rPPG-piirteet toimivat paremmin stressin arviointiin kuin
käyttäytymispiirteet; 2) kahden minuutin aikaikkuna on riittävä rPPG analyysiin
keskittymistasojen mittaukseen; 3) kasvonilmeiden lihasten jännittyminen ja pään liikkeet ovat
tehokkaita käyttäytymispiirteitä keskittymistasojen mittaukseen videolta havaittuina.
Reaaliaikaiseen rPPG-signaalin mittaukseen kehitettiin matkapuhelinsovellus ja
menetelmää testattiin keräämällämme etäpalaveriaineistolla.; This is the final report of the Reducing strain and increasing gain of remote work group
meetings with physiological indicators (PhinGAIN) research project funded by the Finnish
Work Environment Fund. The PhinGAIN research was conducted 1/2021- 8/2023 as a
consortium project in collaboration with the University of Jyväskylä’s and the University of
Oulu’s research teams. The research tasks were divided into two parts, the first one being
thematic and the second one technical.
The main aim for the study was to bring about new and largely applicable
knowledge on how useful participation could be supported and participants’ strain could be
reduced in remote work group discussions using physiological measures during the meetings.
The data for this study consists of four online work group supervision processes, six sessions
for each group, 24 sessions altogether. Participants were 31 supervisees (seven to nine per
group) and two experienced supervisors. Sessions took place and were recorded on the Zoom
videoconference service. Additionally, participants recorded their own face videos, and
measured their heart rate with pulse oximeter device. Participants evaluated the interactions
after each session with a web-based questionnaire and rated the amount of strain at work at the
time of the session. Due to the Covid-19 pandemic, the data were collected remotely.
In the first part of the study, our aim was to study what is an optimal state of
activation for working group meetings and how it can be facilitated in interaction during the
meetings. We studied activation in participants’ (i) verbal and nonverbal behaviors displaying
engagement, and (ii) changes in the level of physiological arousal. We found that good
interaction that the participants consider useful is possible in online mediums. For the success
of a meeting, active participation in discussion is beneficial. The participants considered a
meeting to be more useful the more actively they participated in the discussion with their own
speaking turns, and also with their nonverbal behaviors. Meetings were found to be less useful
when people participated in them when they already felt their work situation straining. We also
noticed that a shared, quiet calming-down moment with closed eyes at the beginning of the
remote meeting was useful for the participants. In only two minutes, participants’ heart rates
lowered to a statistically significant degree, and this brief calming down had been important
for many participants. In qualitative case studies we focused on episodes that the participants
had mentioned being especially useful for them. Supervisors had an important role in
facilitating active participation and engagement of the supervisees. They also promoted
conversational coherence and challenged the supervisees to take new perspectives. During this
kind of useful dialogue, the heart rate variability (HRV) of the participants who actively took
part in the conversation increased.
In the second part of the study, our aim was to develop a procedure for measuring
heart rate from face videos in a conversational setting during which participants may talk and
express emotions. We developed an unsupervised learning method, which can remotely
measure photoplethysmography (rPPG) signals from facial videos. It was tested on our
collected online group meeting video dataset and achieved superior accuracy for heart rate
measurements. We further explored multi-modal approaches to fuse physiological and
behavioral features for estimating stress and engagement levels. Three main findings are: 1)
rPPG features work better than behavior features for stress estimation; 2) a time window of
two minutes is sufficient for rPPG analysis for engagement measure; 3) Facial Action Units
and head rotation are efficient behavioral features for engagement measure. We implemented
the proposed rPPG method as a mobile application, which works well for real-time heart rate
measurement.
2023-09-29T06:05:27ZOpettajien työhyvinvointi ja sen yhteys pedagogisen työn laatuunLerkkanen, Marja-KristiinaPakarinen, EijaMessala, MaijuPenttinen, ViolaAulén, Anna-MariJõgi, Anna-Liisahttps://jyx.jyu.fi/handle/123456789/719772023-04-12T10:05:30Z2020-10-02T05:43:08ZOpettajien työhyvinvointi ja sen yhteys pedagogisen työn laatuun
Lerkkanen, Marja-Kristiina; Pakarinen, Eija; Messala, Maiju; Penttinen, Viola; Aulén, Anna-Mari; Jõgi, Anna-Liisa
The aim of the study was to examine the factors related to teachers’ stress and well-being at
work, and how teachers’ occupational well-being is associated with the pedagogical quality of
their work in the classroom. Moreover, we investigated the factors related to teachers’ work
engagement and recovery from work. Questionnaire data was collected from 54 first grade
teachers from Central Finland in fall 2017 and spring 2018. The questionnaire included
background information about the teacher and the class, the teachers’ experiences of their
occupational well-being, work-related stress, and burnout, as well as their recovery from work,
work engagement, and interactional style in the classroom. The salivary cortisol level was used
as an indicator of teachers’ physiological stress response using Salivette® cortisol swabs. The
pedagogical quality of the teachers’ work was observed by analyzing teaching styles (child-
centered, teacher-directed, and child dominated) and teacher–child interaction quality
(emotional, organizational, and instructional support), as well as the teachers’ focus of visual
attention using eye-tracking glasses.
The results showed that one third of the teachers reported high work-related stress.
Although the teachers reported strong work engagement, they also reported that work overload,
the number of students with special needs, and tasks outside the classroom increased their stress
at work. Moreover, teachers’ lower self-efficacy beliefs were related to higher stress. Work
engagement was associated with school resources, school climate, and leadership. Teachers’
lower physiological stress response was associated with their higher self-efficacy beliefs.
Teachers reported that their means for recovering from work consist of physical exercise,
hobbies, support from colleagues and family, and organizing their work better. The results of
the quality of pedagogical work showed that in the classrooms where teachers used a child-
centered teaching style, they had higher work engagement, while the opposite was found in
classrooms with a teacher-directed teaching style. Further, the less the teacher reported stress
and burnout the more they reported showing warmth and respect toward their students.
Additionally, the quality of teacher–student interactions was related to teacher stress: The
higher the teachers’ experienced stress in the classroom the lower was their quality of
emotional, organizational, and instructional support. Work engagement, in turn, was related to
higher emotional support and better classroom organization. Experiences of higher
professional inadequacy and cynicism were related to lower levels of interaction quality in the
classroom. Moreover, teachers’ focus of visual attention was related to higher professional
inadequacy: Teachers with lower professional self-confidence gave less attention to individual
students and more attention to the whole classroom.
Based on our results, the key factors to support teachers’ occupational well-being and
work engagement are sufficient school resources, collaboration with colleagues, support from
principals, and support for teacher’s self-efficacy. Because teachers’ occupational well-being
is related to their teaching styles and quality of teacher–student interactions in the classroom,
the intervention model, which focuses on supporting the quality of pedagogical work and
interactions in the classroom, was developed.; Tutkimuksen tavoitteena oli tarkastella opettajien stressin säätelyä ja työhyvinvointia ja näihin
yhteydessä olevia tekijöitä sekä miten opettajien työhyvinvointi määrittää pedagogisen työn
laatua luokassa. Lisäksi tutkimuksessa tarkasteltiin työn imuun ja työstä palautumiseen
vaikuttavia tekijöitä. Tutkimukseen osallistui 54 ensimmäisen luokan opettajaa Keski-Suomesta syksyllä 2017 ja keväällä 2018. Opettajien työympäristön rakenteellisia tekijöitä ja
kokemuksia työssä jaksamisesta, työuupumuksesta, palautumisesta, työn imusta,
vuorovaikutustyylistä ja näihin yhteydessä olevia tekijöistä selvitettiin kyselylomakkeella.
Opettajien stressiä tutkittiin lisäksi fysiologisilla stressivasteilla (sylkinäytteistä mitattu
kortisolihormonitason vaihtelu). Pedagogisen työn laatua tarkasteltiin observoimalla
ohjaustyyliä (lapsilähtöinen, opettajajohtoinen ja lasten johtama) ja vuorovaikutuksen laatua
(tunnetuki, toiminnan organisointi ja ohjauksellinen tuki) sekä opettajan huomion
kiinnittymistä opetustilanteissa silmänliikekameran tallenteiden avulla.
Tulokset osoittivat, että kolmannes opettajista koki työssään stressiä melko paljon tai
paljon. Vaikka opettajat kokivat myös vahvaa työn imua, liian suuri työmäärä, tukea
tarvitsevien oppilaiden ohjaaminen ilman riittävää tukea, töiden kasautuminen ja
opetustehtävien ulkopuoliset työtehtävät kuormittivat heitä. Lisäksi opettajan heikommat
pystyvyysuskomukset olivat yhteydessä koettuun kuormittuneisuuteen. Koettuun työn imuun
taas olivat yhteydessä koulun resurssit, ilmapiiri ja johtajuus. Sylkinäytteistä mitattujen
kortisolitasojen analyysi osoitti matalan kortisolitason olevan yhteydessä opettajan vahvempiin
pystyvyysuskomuksiin. Työstä aiheutuvaa stressiä opettajat käsittelivät liikunnan ja erilaisten
harrastusten, kollegojen ja läheisten tuen sekä työn organisointiin liittyvien keinojen avulla.
Pedagogisen työn laatua tarkasteltaessa havaittiin lapsilähtöisen ohjaustyylin olevan
yhteydessä korkeampaan työn imuun ja opettajajohtoisemman taas matalampaan työn imuun.
Mitä vähemmän opettajat kokivat stressiä ja uupumusta, sitä enemmän opettajat arvioivat
osoittavansa oppilaille välittämistä ja arvostusta. Opettajan kokema stressi oli yhteydessä myös
luokkahuonevuorovaikutuksen laatuun: mitä enemmän opettaja koki stressiä, sitä heikompaa
oli tunnetuen, toiminnan organisoinnin ja ohjauksellisen tuen laatu luokassa. Työn imu taas oli
yhteydessä korkeampaan tunnetukeen ja toiminnan organisoinnin laatuun luokassa. Opettajan
kokema kyynistyneisyys ja matala ammatillinen itsetunto heikensivät
luokkahuonevuorovaikutuksen laatua. Tarkasteltaessa opettajan huomion kiinnittymistä
luokassa havaittiin sen myös olevan yhteydessä opettajan ammatilliseen itsetuntoon. Opettajat,
jotka kokivat ammatillisen itsetuntonsa heikommaksi, antoivat vähemmän huomiota
yksittäiselle oppilaalle ja jakoivat visuaalista huomiotaan kaikkien oppilaiden kesken.
Riittävät koulun resurssit, opettajien välinen yhteistyö ja esimiehen tuki sekä opettajan
pystyvyysuskomusten vahvistaminen ovat keskeisiä tekijöitä työn kuormituksen vähentämisen
ja työn imun lisäämisen kannalta. Koska opettajan kokema työhyvinvointi, ohjaustyyli ja
opettaja-oppilasvuorovaikutus ovat yhteydessä toisiinsa, suositellaan pedagogisen työn laadun
ja sitä kautta opettajan hyvinvoinnin tukemista luokkahuoneen vuorovaikutusta vahvistavan
intervention avulla.
2020-10-02T05:43:08ZJohtotehtäviin liittyvät huolenaiheet korkeasti koulutetuilla johtajilla : selittäjät, seuraukset ja alaisten kokemuksetAuvinen, ElinaKilponen, KiiaTsupari, HeidiHuhtala, MariMuotka, JoonaFeldt, Taruhttps://jyx.jyu.fi/handle/123456789/655752023-04-12T10:05:29Z2019-09-20T05:32:19ZJohtotehtäviin liittyvät huolenaiheet korkeasti koulutetuilla johtajilla : selittäjät, seuraukset ja alaisten kokemukset
Auvinen, Elina; Kilponen, Kiia; Tsupari, Heidi; Huhtala, Mari; Muotka, Joona; Feldt, Taru
2019-09-20T05:32:19ZMiltä johtotehtävä tuntuisi? : johtotehtävien seurauksiin liittyvät huolenaiheet korkeasti koulutetuilla asiantuntijoilla, niiden selittäjät ja seurauksetFeldt, TaruTsupari, HeidiKilponen, KiiaAuvinen, ElinaHuhtala, MariMuotka, JoonaMauno, Saijahttps://jyx.jyu.fi/handle/123456789/655742023-04-12T10:05:28Z2019-09-19T12:41:55ZMiltä johtotehtävä tuntuisi? : johtotehtävien seurauksiin liittyvät huolenaiheet korkeasti koulutetuilla asiantuntijoilla, niiden selittäjät ja seuraukset
Feldt, Taru; Tsupari, Heidi; Kilponen, Kiia; Auvinen, Elina; Huhtala, Mari; Muotka, Joona; Mauno, Saija
2019-09-19T12:41:55ZLuontoympäristön yhteydet työhyvinvointiin ja työssä suoriutumiseen : kysely-, interventio- ja haastattelututkimuksen tuloksiaSalonen, KirsiHyvönen, KatriinaMäättä, KatariinaFeldt, TaruMauno, SaijaMuotka, Joonahttps://jyx.jyu.fi/handle/123456789/593402023-04-12T10:05:29Z2018-08-28T08:44:38ZLuontoympäristön yhteydet työhyvinvointiin ja työssä suoriutumiseen : kysely-, interventio- ja haastattelututkimuksen tuloksia
Salonen, Kirsi; Hyvönen, Katriina; Määttä, Katariina; Feldt, Taru; Mauno, Saija; Muotka, Joona
2018-08-28T08:44:38Z40+ : erään ikäluokan selviytymistarinaPulkkinen, LeaFyrstén, SannaKinnunen, UllaKinnunen, Marja-LiisaPitkänen, TuuliKokko, Katjahttps://jyx.jyu.fi/handle/123456789/406662023-04-12T10:05:29Z2013-01-08T08:20:52Z40+ : erään ikäluokan selviytymistarina
Pulkkinen, Lea; Fyrstén, Sanna; Kinnunen, Ulla; Kinnunen, Marja-Liisa; Pitkänen, Tuuli; Kokko, Katja
2013-01-08T08:20:52ZEettinen kuormittuneisuus ja eettisten dilemmojen sisällöt kaupunkiorganisaation eri ammattiryhmilläGrönroos, MaaritHirvonen, AnnaFeldt, Taruhttps://jyx.jyu.fi/handle/123456789/401862023-04-12T10:05:30Z2012-11-07T11:34:29ZEettinen kuormittuneisuus ja eettisten dilemmojen sisällöt kaupunkiorganisaation eri ammattiryhmillä
Grönroos, Maarit; Hirvonen, Anna; Feldt, Taru
2012-11-07T11:34:29ZKeski-ikä elämänvaiheenaPulkkinen, LeaKokko, Katjahttps://jyx.jyu.fi/handle/123456789/248732023-04-12T10:05:30Z2010-08-16T07:32:14ZKeski-ikä elämänvaiheena
Pulkkinen, Lea; Kokko, Katja
Pulkkinen, Lea; Kokko, Katja
2010-08-16T07:32:14ZOrganisaatiokulttuurin eettisyys suomalaisten johtajien silmin : työhyvinvoinnin näkökulmaKangas, MaijuHuhtala, MariLämsä, Anna-MaijaFeldt, Taruhttps://jyx.jyu.fi/handle/123456789/248442023-04-12T10:05:30Z2010-08-12T06:47:15ZOrganisaatiokulttuurin eettisyys suomalaisten johtajien silmin : työhyvinvoinnin näkökulma
Kangas, Maiju; Huhtala, Mari; Lämsä, Anna-Maija; Feldt, Taru
Tutkimuksessa selvitettiin suomalaisten johtajien arvioita organisaationsa kulttuurin eettisyydestä.
Eettistä organisaatiokulttuuria arvioitiin kahdeksalla kuvaajalla (selkeys, esimiehen esimerkki,
johdon esimerkki, toteutettavuus, organisaation tuki, läpinäkyvyys, keskusteltavuus, toiminnan
seuraukset) sekä näiden summana. Lisäksi tutkittiin eettisen organisaatiokulttuurin yhteyttä
johtajien työhyvinvointiin (työuupumus, työn imu). Ilmiöitä tarkastellessa huomioitiin johtajien erot
taustatekijöissä (sukupuoli, ikä, johtotaso, toimiala, yrityksen koko). Tutkimus perustuu syksyllä
2009 toteutettuun kyselytutkimukseen, johon osallistui 902 johtajaa eri puolilta Suomea. Vastaajista
yli kaksi kolmasosaa oli miehiä, ja vastanneiden keski-ikä oli 46 vuotta (vaihteluväli 26–69 vuotta).
Vastanneet toimivat eri johtotasoilla alemmasta keskijohdosta ylimpään johtoon, ja he
työskentelivät eri toimialoilla ja erikokoisissa yrityksissä. Tulokset osoittivat, että johtajat kokivat
organisaationsa kulttuurin keskimääräisesti ottaen melko eettiseksi. Ylimmän tason johtajat
arvioivat eettistä organisaatiokulttuuriaan myönteisimmin. Toimialoista rahoitus- ja vakuutusalalla
arviot eettisestä organisaatiokulttuurista olivat myönteisimpiä, ja teollisuus-, energia- ja
rakennusalalla sekä julkisessa hallinnossa kielteisimpiä. Miesten arviot eettisestä
organisaatiokulttuurista olivat myönteisempiä kuin naisten. Johtajat, jotka arvioivat organisaationsa
kulttuurin hyvin eettiseksi, kokivat työhyvinvointinsa muita paremmaksi. Johtopäätöksenä voidaan
todeta, että yrityksissä on tärkeää panostaa eettiseen organisaatiokulttuuriin ja sen hyveistä
erityisesti organisaation tuen kehittämiseen, koska se arvioitiin eettisen organisaatiokulttuurin osaalueista
kielteisimmin. Samalla se oli voimakkaimmin yhteydessä johtajien työhyvinvointiin.; The ethicality of the organizational culture from Finnish managers’ perspective: The
viewpoint of occupational well-being
The aim of the present study was to discover what kinds of evaluations managers give on the
ethicality of their organization’s culture. The ethical organizational culture was measured with eight
factors (clarity, congruency of management, congruency of senior management, feasibility,
supportability, transparency, discussability and sanctionability) and with a total sum of these
dimensions. In addition, the associations between the ethical organizational culture and managers’
occupational well-being (burnout and work engagement) were studied. Individual differences in the
managers’ background factors (gender, age, managerial level, line of business, organization’s size)
were taken into consideration in examining these phenomena. The results were based on a
questionnaire study carried out in the autumn of 2009 with 902 managers from various regions in
Finland. More than two thirds of the respondents were male, the average age of the sample being 46
(ranging from 26 to 69 years). The respondents worked in different managerial levels from lower
middle management to upper management, and in different lines of business and in organizations of
a different size.
The results showed that the managers evaluated the culture of their organization to be on
average quite ethical. The upper management level gave more positive evaluations of their
organization’s ethical culture. From the different lines of business, managers working in financing
and insurance gave the most positive evaluations of the ethical culture, as managers from industry,
energy and building trade and from public administration gave the most negative evaluations. Men
evaluated the ethical culture of their organizations to be more ethical than women did. The
managers, who saw their organizational culture to be especially ethical, experienced better
occupational well-being than others. As a conclusion, it is important to invest in the ethical culture
in organizations, especially in the development of the virtue of supportability, as it received the
lowest evaluations of the ethical virtues. At the same time supportability was the virtue that had the
most significant associations with the managers’ occupational well-being.
2010-08-12T06:47:15Z