Erilaisten tehoharjoitusten akuutti vaikutus sykevaihteluun kestävyysurheilijoilla

DSpace/Manakin Repository

Show simple item record

dc.contributor.author Sukanen, Piia
dc.date.accessioned 2008-01-08T08:17:58Z
dc.date.available 2008-01-08T08:17:58Z
dc.date.issued 2004
dc.identifier.uri http://urn.fi/URN:NBN:fi:jyu-2004937077
dc.identifier.uri http://hdl.handle.net/123456789/9282
dc.description.abstract Sukanen, Piia. 2004. Erilaisten tehoharjoitusten akuutti vaikutus sykevaihteluun kestävyysurheilijoilla. Jyväskylän yliopisto. Liikuntabiologian laitos. Liikuntafysiologian Pro gradu- tutkielma. Fyysisen kuormituksen on järkytettävä elimistön homeostaasia ja aiheutettava lyhyt ylikuormitustila, jotta syntyy urheilijan toivoma harjoitusvaikutus. Kestävyysharjoittelun vaikutukset tunnetaankin melko hyvin, mutta yksittäisen harjoituksen aiheuttamia autonomisen säätelyn muutoksia ei ole juurikaan tutkittu. Näitä muutoksia voidaan selvittää autonomisen hermoston noninvasiivisilla tutkimuksilla, kuten sykevaihtelua mittaamalla. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää kestävyysurheilijoilla tehoharjoitusten akuutteja vaikutuksia sykevaihteluun. Koehenkilöinä (n=8) tutkimuksessa oli kuusi miespuolista kansallisen tason suunnistajaa ja kaksi hiihtosuunnistajaa (26 ± 4 v). Koehenkilöt osallistuivat kahdeksan peräkkäisen viikon aikana kahteen maksimaalisen hapenottokyvyn testiin sekä kuuteen erilaiseen tehoharjoitukseen, joista kolme oli intervalliharjoitusta ja kolme tasavauhtista harjoitusta (intervallit: IVA 3×7 min/palautus 2 min/85 % vVO2max, IVB 3×7 min/palautus 2 min/93 % vVO2max, IVC 4×5,15 min/palautus 4 min/85 % vVO2max, tasavauhtiset: TVA 21 min/80 % vVO2max, TVB 21 min/85 % vVO2max, TVC 30 min/80 % vVO2max). Harjoitukset tehtiin juoksumatolla. Lisäksi koehenkilöiltä kerättiin sykevälitietoa 1,5 vuorokauden ajalta, alkaen harjoitusta edeltävänä iltana ja päättyen harjoitusta seuraavana aamuna. Kerätyistä sykevälitiedoista analysoitiin erilaisia sykevaihtelumuuttujia Short- Time Fourier Transform (STFT)- laskentatekniikalla. Tilastolliset analyysit tehtiin SPSS-ohjelmalla käyttäen toistettujen mittausten ANOVA:a. Harjoitusta edeltävissä lepomittauksissa sykemuuttujien välillä ei havaittu mitään eroja harjoitusten välillä. Verrattaessa intervalliharjoituksia keskenään syke oli IVB- harjoituksen lopussa merkitsevästi (p< 0,05) korkeampi (187 ± 12 lnt / min) kuin IVA- harjoituksessa (177 ± 10 lnt / min) ja erittäin merkitsevästi (p< 0,01) korkeampi kuin IVC- harjoituksessa (180 ± 10 lnt / min). IVA- ja IVC- harjoitusten välillä ei ollut tilastollista merkitsevyyttä. Tasavauhtisia harjoituksia verrattaessa syke oli TVB- harjoituksen viimeisellä minuutilla (185 ± 12 lnt / min) merkitsevästi (p< 0,05) korkeampi kuin TVA- harjoituksessa (174 ± 14 lnt / min). TVC- harjoituksen syke ei eronnut merkitsevästi TVA- tai TVB- harjoituksen sykkeistä. Korkean taajuuden alueella mitatussa sykevaihtelussa tai kokonaissykevaihtelussa ei ollut merkitseviä eroja intervalliharjoitusten välillä eikä tasavauhtisten harjoitusten välillä harjoituksen lopussa. Loppuverryttelyn aikana IVB- ja TVB- harjoituksissa syke oli merkitsevästi korkeampi (p< 0,05) ja sykeväli merkitsevästi pienempi (p< 0,05) muihin harjoituksiin verrattuna. Akuutin 30 minuutin palautumisen aikana IVB- harjoitus erosi tilastollisesti merkitsevästi (p< 0,05) tai erittäin merkitsevästi (p< 0,01) sekä IVA- että IVC- harjoituksesta kaikkien sykemuuttujien osalta kaikkina kolmena ajankohtana. Tasavauhtisista harjoituksista TVB erosi sykemuuttujien osalta merkitsevästi (p< 0,05) tai erittäin merkitsevästi (p< 0,01) TVA- harjoituksesta, ja merkitsevästi (p< 0,05) kahtena ajankohtana TVC- harjoituksesta. Verrattaessa palautumisen aikaisia sykemuuttujia lähtötilanteeseen, havaittiin kaikkien sykemuuttujien poikkeavan palautumisen päättyessä merkitsevästi (p< 0,05) tai erittäin merkitsevästi (p< 0,01) harjoitusta edeltävästä tilanteesta. Harjoitusta seuraavan aamun ortostaattisessa kokeessa ei havaittu intervalliharjoitusten osalta merkitseviä eroja harjoitusta edeltävään lepotasoon verrattuna. Tasavauhtisten harjoitusten kohdalla ainoastaan TVB- harjoitusta seuraavana aamuna kaikki sykemuuttujat erosivat erittäin merkitsevästi (p< 0,01) harjoitusta edeltävän istumatason arvoista. Johtopäätöksenä voidaan havaita intensiteetin lisäyksen tyypilliseen tasavauhtiseen tai intervalliharjoitukseen aiheuttavan suuremman muutoksen sykevaihtelussa kuin keston lisäyksen. Lisäksi havaittiin, että tyypillinen tasavauhtinen harjoitus aiheutti suuremman muutoksen sykevaihtelussa kuin tyypillinen intervalliharjoitus. fi
dc.language.iso fin
dc.rights This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited. en
dc.rights Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty. fi
dc.subject.other tehoharjoitus
dc.subject.other sykevaihtelu
dc.title Erilaisten tehoharjoitusten akuutti vaikutus sykevaihteluun kestävyysurheilijoilla
dc.type Book en
dc.identifier.urn URN:NBN:fi:jyu-2004937077
dc.subject.ysa fyysinen kuormittavuus
dc.subject.ysa harjoittelu
dc.subject.ysa syke
dc.subject.ysa kestävyyslajit
dc.subject.ysa fyysinen kuormitus
dc.subject.ysa intervalliharjoittelu
dc.subject.ysa maksimaalinen hapenotto
dc.type.dcmitype Text en
dc.type.ontasot Pro gradu fi
dc.type.ontasot Master’s thesis en
dc.contributor.tiedekunta Liikuntatieteellinen tiedekunta fi
dc.contributor.tiedekunta Faculty of Sport and Health Sciences en
dc.contributor.laitos Liikuntabiologian laitos fi
dc.contributor.laitos Department of Biology of Physical Activity en
dc.contributor.yliopisto University of Jyväskylä en
dc.contributor.yliopisto Jyväskylän yliopisto fi

This item appears in the following Collection(s)

Show simple item record