Keski-ikäisten miesten ja naisten maksimaalisen hapenottokyvyn kehitys puolen vuoden aikana

DSpace/Manakin Repository

Show simple item record

dc.contributor.author Järveläinen, Henriikka
dc.date.accessioned 2008-01-08T08:17:32Z
dc.date.available 2008-01-08T08:17:32Z
dc.date.issued 2004
dc.identifier.uri http://urn.fi/URN:NBN:fi:jyu-200585
dc.identifier.uri http://hdl.handle.net/123456789/9239
dc.description.abstract Henriikka Järveläinen. Keski-ikäisten miesten ja naisten maksimaalisen hapenottokyvyn kehitys puolen vuoden aikana. Liikuntafysiologian Pro gradu-tutkielma (liikuntabiologian laitos). Syksy 2004. Jyväskylän yliopisto. Asiasanat: Maksimaalinen hapenottokyky, submaksimaalinen polkupyöräergometritesti, työkyky, keski-ikäiset Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli tutkia vaikuttaako testausinterventio 50-vuotiaiden Helsingin kaupungin työntekijöiden maksimaalisen hapenottokyvyn kehitykseen, ja aktivoiko testaukseen osallistuminen liikunnan harrastuneisuuden kasvua. Työhypoteesi tässä tutkimuksessa oli, että testausinterventio aktivoi 50-vuotiaista ihmistä kehittämään maksimaalista hapenottokykyä samalla tavalla molemmilla sukupuolilla. Helsingin kaupungin liikuntapoliittisen ohjelman vuoden 2002 kehittämishankkeeksi otettiin helsinkiläisen, vuonna 1952 syntyneen ikäluokan kestävyyskuntotestaus. Helsinkiläisille järjestettiin maksuton kestävyyskuntotesti vuonna 2002. Keväällä 2003 Helsingin kaupungin liikuntaviraston henkilöstöliikunta tarjosi maksuttoman uusintatestauksen Helsingin kaupungin työntekijöille, jotka osallistuivat kuntotestaukseen vuoden 2002 syys-joulukuussa. Vuonna 2002 kaupungin omia työntekijöitä testattiin yhteensä 159 ja uusintamittauksiin ilmoittautui 76 henkilöä; 60 naista ja 16 miestä. Koehenkilöille tehtiin ensin esimittaukset, joissa mitattiin paino, pituus, rasvaprosentti ja verenpaine ja kyseltiin omista liikuntatottumuksista. Tämän jälkeen koehenkilöt suorittivat Polarin OwnIndex-leposyke -kuntotestin. Polarin testin jälkeen suoritettiin varsinainen submaksimaalinen kuntomittaus Tunturin T-Ware polkupyöräergometritestin avulla. Lopuksi koehenkilö sai henkilökohtaisen palautteen testistä ja liikuntaohjeet. Testit suoritettiin huhti-toukokuussa vuonna 2003. Tilastollisina analyyseinä tutkimuksessa käytettiin SPSS-ohjelmaa, josta käytettiin T-testiä, ANOVAa, Pearsonin korrelaatiomatriisia, ja ristiintaulukointia. Muita menetelmiä olivat regressiokäyrä ja Effect Size-metodi. Tilastollisessa merkitsevyydessä on käytetty vakiintunutta käytäntöä. Tulokset osoittivat, että naisten maksimaalinen hapenottokyky laski vuoteen 2003 mennessä merkitsevästi (p=0,005); arvioidut keskiarvoiset maksimaaliset hapenkulutusarvot olivat vuonna 2002 naisilla 32,1±4,8 ml/kg/min ja vuonna 2003 30,8±4,0 ml/kg/min. Miehillä ei löydetty merkitsevyyttä (p=0,138); tulokset 2002 olivat 38,7±6,0 ml/kg/min ja vuonna 2003 37,6±5,2 ml/kg/min. Polarin kuntotestitulokset erosivat huomattavasti pp-ergometritestituloksista (ero naisilla 8,8 ml/kg/min ja miehillä 2,5 ml/kg/min). Naisilla oli myös MET-yksikön välinen ero merkitsevästi laskenut (p=0,004) ja hapenkulutuksen väliltä löytyi merkitsevä ero (p=0,036). Miehillä ei löydetty tilastollisia merkitsevyyksiä (p=0,135). Maksimaalisissa polkemistehoissa naisilla ero vuoteen 2002 verrattuna oli merkitsevästi laskenut (p=0,029, 2002: 145,4±24,1W ja 2003:140,4±20,0 W), mutta miehillä ei ollut tilastollista merkitsevyyttä (p=0,330, 2002: 230,3±27,0 W ja 2003: 225,5±26,6 W). Naisten ja miesten painoindeksit olivat pysyneet suurin piirtein samalla tasolla koko tutkimuksen ajan. Naisten painoindeksi vuonna 2002 oli 24,2±2,72 ja miesten 26,1±4,60. Rasvaprosenteissa oli suuremmat muutokset (pnaiset=0,828 ja pmiehet<0,001). Miehillä ero oli siis tilastollisesti erittäin merkitsevä. Naiset saivat vuoden 2002 arvokseen 31,6±4,92 % ja miehet 23,0±4,78 % ja vuonna 2003 vastaavat arvot naisilla oli 34,2±4,64 % ja miehillä 25,5±4,72 %. Verenpaineessa naisilla erot olivat tilastollisesti erittäin merkitsevä (p<0,001). Yksilöllisestä liikuntaharrastuksista erityisesti kuntoliikunnan harrastamisella oli merkittävä positiivinen korrelaatio maksimaalisen hapenkulutuksen kanssa. Tämän tutkimuksen tulokset osoittavat, että keski-ikäisten liikuntatottumuksiin ei pystytä vaikuttamaan ainoastaan testausintervention avulla. Lisäksi tulokset osoittivat, että 50-vuotiaat Helsingin kaupungin työntekijänaiset ovat miehiä kiinnostuneempia maksimaalisesta hapenottokyvystään. Lisäksi työn tunteminen rasittavaksi, kuntoliikunnan harrastaminen ja työmatkaan kulunut aika vaikuttavat merkittävästi keski-ikäisten maksimaaliseen hapenottokykyyn. fi
dc.language.iso fin
dc.rights This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited. en
dc.rights Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty. fi
dc.title Keski-ikäisten miesten ja naisten maksimaalisen hapenottokyvyn kehitys puolen vuoden aikana
dc.type Book en
dc.identifier.urn URN:NBN:fi:jyu-200585
dc.subject.ysa miehet
dc.subject.ysa naiset
dc.subject.ysa keski-ikäiset
dc.subject.ysa hapenotto
dc.subject.ysa maksimaalinen hapenotto
dc.subject.ysa kuntoliikunta
dc.subject.ysa fyysinen kunto
dc.subject.ysa suorituskyky
dc.subject.ysa toimintakyky
dc.type.dcmitype Text en
dc.type.ontasot Pro gradu fi
dc.type.ontasot Master’s thesis en
dc.contributor.tiedekunta Liikuntatieteellinen tiedekunta fi
dc.contributor.tiedekunta Faculty of Sport and Health Sciences en
dc.contributor.laitos Liikuntabiologian laitos fi
dc.contributor.laitos Department of Biology of Physical Activity en
dc.contributor.yliopisto University of Jyväskylä en
dc.contributor.yliopisto Jyväskylän yliopisto fi

This item appears in the following Collection(s)

Show simple item record