Fyysisen aktiivisuuden ja istumisen yhteys niskahartiaseudun ja alaselän kipujen esiintyvyyteen työikäisillä

Mikkonen, T. 2018. Fyysisen aktiivisuuden ja istumisen yhteys niskahartiaseudun ja alaselän kipujen esiintyvyyteen työikäisillä. Liikuntatieteellinen tiedekunta, Jyväskylän yliopisto, Liikuntalääketieteen pro gradu -tutkielma, 62 s, 1 liite. Niskahartiaseudun ja alaselän kivut ovat Suomessa ja maailmanlaajuisesti suurin työikäisten sairaslomapäiviä aiheuttava syy. Samaan aikaan fyysisen aktiivisuuden tiedetään vähentyneen ja päivittäisen istumisen ja muun paikallaanolon lisääntyneen. Viime vuosikymmeninä useat tutkimukset ovat osoittaneet, että fyysisellä aktiivisuudella voidaan parantaa terveyttä. Istumisen taas tiedetään olevan itsenäisenä tekijänä yhteydessä huonompaan terveyteen. Fyysisen aktiivisuuden ja istumisen yhteys niskahartiaseudun ja alaselän kipujen esiintyvyyteen ei ole täysin selvä. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, onko vapaa-ajalla, työmatkalla tai työajalla mitattu fyysinen aktiivisuus ja vapaa-ajalla tai työajalla mitattu istuminen yhteydessä niskahartiaseudun tai alaselän kipujen esiintyvyyteen Tampereen alueen työikäisillä. Tutkimusaineisto, jota tässä tutkimuksessa käytettiin, on saatu kokonaisuudessaan UKK- instituutilta. Aineisto on osa KÄPY- hankkeessa (Kävelyn- ja pyöräilyn edistämishanke) kerättyä aineistoa. Tässä tutkimuksessa käytetty aineisto on kerätty vuosien 2014–2015 välillä. Aineisto koostui sekä kyselylomakkeella kerätystä datasta että objektiivisesti HookieAM20 liikemittarilla mitatusta datasta. 1117 henkilöä täytti kyselylomakkeen ja 422 käytti liikemittaria. Kyselylomakkeesta saatiin tutkittavien niskahartiaseudun ja alaselän kipua sekä työmatkaliikuntaa kuvaavat arvot. Liikemittarista saatiin vapaa-ajan ja työajan fyysistä aktiivisuutta ja istumista kuvaavat arvot. Tilastollisista menetelmistä käytettiin Khiin neliö (χ2) -testiä, Kruskal-Wallis-testiä, Spearmanin korrelaatiokerrointa ja binääristä logistista regressioanalyysia. Kyselylomakkeella mitattu työmatkoilla tapahtunut fyysinen aktiivisuus oli tilastollisesti merkitsevästi yhteydessä niskahartiaseudun kipujen esiintyvyyteen, silloin kun työmatkalla käytettiin pyörää. Kävellen kuljetun työmatkan ja niskahartiaseudun kipujen välillä ei havaittu tilastollisesti merkitsevää yhteyttä. Harvemmin 1–2 kertaa viikossa kuljettu työmatka lisäsi kipujen esiintyvyyttä, kun usein 3–5 viikossa kuljettu työmatka vähensi kipujen esiintymistä. Monimuuttuja-analyysissa niskahartiaseudun kipujen esiintyvyyttä selitti työmatkapyöräilyn lisäksi naissukupuoli, nuorempi ikä ja koettu huonompi terveydentila. Työmatkalla tapahtunut fyysinen aktiivisuus ei ollut yhteydessä alaselän kipujen esiintyvyyteen. Objektiivisesti mitattu vapaa-ajan ja työajan fyysinen aktiivisuus tai istuminen ei ollut tilastollisesti merkitsevästi yhteydessä niskahartiaseudun tai alaselän kipuihin. Heikko korrelaatio havaittiin niskahartiaseudun kipujen ja työaikaisen istumisen välillä. Tämä tutkimus antaa viitteitä siitä, että 3-5 kertaa viikossa pyörällä kuljettu työmatka saattaisi vähentää niskahartiaseudun kipujen esiintyvyyttä työikäisillä, kun 1-2 kertaa viikossa kuljettu työmatka pyörällä saattaa lisätä kipuja. Aikaisempia tutkimuksia työmatkapyöräilyn ja niskahartiaseudun kivun esiintyvyyden yhteydestä ei juurikaan ole. Työmatkapyöräilyllä on kuitenkin havaittu olevan muita terveyttä edistäviä vaikutuksia. Erityisesti työnantajien kannattaa panostaa työmatkaliikuntaan, koska parempi terveys on yhteydessä vähentyneisiin sairaspoissaoloihin. Jatkossa on tärkeää, että aihetta tutkitaan lisää. Avainsanat: Niskahartiaseudun kipu, alaselän kipu, fyysinen aktiivisuus, istuminen, vapaa-aika, työaika ja työmatkaliikunta.