Poliittisen toiminnan logiikka : tulkinta Machiavellin virtù-käsitteestä

Abstract

Tutkimukseni tarkoituksena on selvittää, kuinka Machiavellin käyttämän virtù-käsitteen voisi negaationa määritellä ilman sille annettavia ajasta ja paikasta riippumattomia sisällöllisiä määreitä sen rajoittavista ehdoista ja edellytyksistä käsin. Nämä ehdot ja edellytykset sisältyvät poliittiseen toimintakenttään ja toisaalta virtùn ennakkoehtoihin. Poliittinen toimintakenttä käsittää niin konjunkturaalisen kuin (subjektiivis-)aleatorisen poliittisen todellisuuden, kun taas virtùn ennakkoehtojen katson löytyvän vapaan tahdon ontologisesta olettamasta sekä toisaalta toiminnallisesta vapauden käsityksestä.

Virtù-käsitettä tarkastellaan tutkimuksessa ennen kaikkea käsiteteoreettisessa viitekehyksessä, mutta tarkoituksena ei ole asettaa käsiteteoreettista ja käsitehistoriallista tutkimusotetta vastakkain. Tutkimus ja sen terminologia tukeutuvat erityisesti Louis Althusserin myöhäisfilosofiassaan esittämiin tulkintoihin Machiavellin poliittisista kirjoituksista, jotka luovat virtù-käsitteen käsiteteoreettisen tutkimuksen perustan. Käsitehistoriallisen ja kontekstuaalisen näkökulman tutkimukseen tuo etenkin Quentin Skinnerin Machiavelliin ja vapauden käsitteeseen liittyvät tutkimukset.

Tutkielma jakautuu kolmeen päälukuun, joista ensimmäisessä käyn läpi virtùn rajoittavia ehtoja ja edellytyksiä. Aleatorisuus liittyy keskeisesti antiikin Roomasta periytyvään fortunan käsitteeseen, joka toimii vastinparina virtùn käsitteelle. Fortuna edustaa ontologista kontingenssia, sattumanvaraisuutta tai paremminkin ei-välttämättömyyttä. Se asettaa poliittiselle toimijalle sellaisen modaliteettien kentän, jossa poliittista toimintaa ei voi ennustaa väistämättömällä varmuudella. Konjunktuuri viittaa poliittiseen todellisuuteen sellaisena kuin se on, joka on muovautunut historiallisten tapahtumien yhteen-liittyminä. Nämä ennakkoehdot tulee ymmärtää siitä tilanteesta tai kontekstista käsin, johon poliittinen toiminta on kiinnittynyt.

Toinen pääluku keskittyy virtùn käsitteeseen poliittisen toiminnan subjektista käsin. Virtù on poliittisen toimijan figuuri, joskaan sitä ei voi käsitellä essentialistisena käsitteenä. Poliittisen toiminnan aleatoriset ja konjunkturaaliset ehdot ja edellytykset asettavat virtùlle negaationa sen toiminnan mahdollisuuksien kentän, jossa poliittinen toimija toimii. Toisaalta, kuten esitän, ehdot ja edellytykset eivät ole pelkästään rajoittavia tekijöitä, sillä ne myös avautuvat mahdollisuuksien ehtoina.

Kolmannessa pääluvussa esitän näiden kolmen käsitteen tulkinnan kautta virtùn poliittisen toiminnan logiikkana. Virtùa ei voi ymmärtää ilman vapaan tahdon ja vapauden käsitteitä, jotka kytkeytyvät siihen välttämättöminä toiminnan mahdollistavina määreinä. Poliittisen toiminnan logiikalla esitän virtùn toiminnallisen kentän edellä mainittujen ehtojen ja edellytysten kautta.