Esteratsastuksen lajianalyysi ja valmennuksen perusteet
Tämän työn tarkoituksena oli koota tietoa esteratsastuksessa tarvittavista eri osa-alueista kuten biomekaniikasta ja fysiologiasta ratsastajan sekä osittain myös hevosen näkökulmasta. Työ käsittelee myös valmennusjärjestelmää, harjoittelun ohjelmointia, kilparatsastajan urapolkua (SRL 2012c), ravinnon merkitystä ratsastajalle sekä ratsastajan kuntotestausta, joka on vielä lajissa kohtalaisen uutta. Työ perustuu sekä tieteellisiin julkaisuihin, ammattilaisten luentoihin että henkilökohtaisiin tiedonantoihin.
Esteratsastus on yksi vanhimmista ratsastuksen kilpailumuodoista. Esteratsastuksessa ratsukon eli hevosen ja ratsastajan tehtävänä on ylittää kilpailuradalle ratamestarin suunnittelemat, ratapiirroksen mukaan asetetut, ulkonäöltään ja optiikaltaan erilaiset esteet virhepisteittä annetun ajan puitteissa. Kilpailusuoritus kestää tasosta ja arvostelumenetelmästä riippuen noin 60–90 s. Esteradalla testataan ratsastajan taitoa, hevosen hyppykykyä, tottelevaisuutta, ketteryyttä ja nopeutta sekä ratsukon, hevosen ja ratsastajan yhteistyötä. Tulos määräytyy selkeästi virhepisteiden ja ajan perusteella. Esteradan teknisyys vaihtelee kilpailun tason mukaan. (SRL 2012a.)
Esteratsastus vaatii ratsastajalta perus- ja lajitaitojen hyvän hallinnan lisäksi myös rohkeutta sekä päättäväisyyttä, ja nopeaa ennakointi-, sopeutumis- ja ratkaisukykyä esteradalla hevosen ominaispiirteet huomioiden. Näiden ominaisuuksien harjoittaminen vaatii ratsastajalta suunnitelmallista oheisharjoittelua, joka tukee yksilöllisesti ja spesifisti ratsastajan kehitettäviä ominaisuuksia. Laadukkaan, ratsastajalle suunnitellun kuntotestauksen kautta on mahdollisuus löytää kehitettävät lajispesifit osa-alueet, joihin ratsastaja voi keskittyä rakentaessaan valmennussuunnitelmaa.
Esteratsastuksessa huippuratsastajat käyttävät maksimaalisesta hapenottokyvystään keskimäärin 60 % ravatessaan ja laukatessaan (Westerling 1983; Hyttinen 2008). Syketaso voi saavuttaa kilpailutilanteessa hetkellisesti 80–90 %:a maksimista (Westerling 1983; Rincón ym. 1992). Maksimaalinen hapenottokyky huippuratsastajilla on keskimäärin 45–50 ml/kg/min (Westerling 1983).
Esteratsastus ei vaadi ratsastajalta huippukuntoa, mutta kehon hallinta, koordinaatio sekä lihastasapaino ovat hevosen hallinnan ja kommunikoinnin kannalta erittäin tärkeitä osa-alueita. Ratsastajan lihaksisto tulee olla tasapainossa sekä voimatasoltaan että liikkuvuudeltaan, jotta merkkikieli on mahdollisimman yhtenäinen kaikissa ratsastuksen tilanteissa. Kehon puolierot vaikuttavat kommunikointiin hevosen kanssa (Powers ym 2010).
Harjoittelun ohjelmointi etenee pääsääntöisesti hevosen iän, taitotason sekä kyvykkyyden mukaan. Ratsastajalle on laadittava oma oheisharjoitteluohjelma, joka tukee harjoitus- ja kilpailukauden ohjelmaa hevosen harjoitteluohjelmaa tukien. Kilpailukausi esteratsastuksessa on pitkä, se voi kestää tasosta riippuen jopa helmikuusta lokakuuhun. Tämä asettaa myös suuria vaatimuksia harjoittelun suunnitteluun. Valmennuksessa on erittäin tärkeää huomioida ratsukon ominaisuuksien lisäksi myös sekä hevosen että ratsastajan jaksaminen, sillä kilpaileminen sekä harjoittelu ratsukkona ovat vain pieni osa kokonaisuutta.
...
Asiasanat
Metadata
Näytä kaikki kuvailutiedotKokoelmat
- Seminaarityöt [142]
Samankaltainen aineisto
Näytetään aineistoja, joilla on samankaltainen nimeke tai asiasanat.
-
Maantiepyöräilyn yhteislähtöajon lajianalyysi ja valmennuksen ohjelmointi
Halme, Samuel (2016)Johdanto. Maantiepyöräily on yksi pyöräilyn alalajeista ja se on vahva laji etenkin Keski- ja Etelä-Euroopassa. Suosio on myös levinnyt jatkuvasti yhä laajemmalle alueelle. Maantiepyöräily on rankka kestävyyslaji, joka on ... -
Kolmiloikan lajianalyysi ja valmennuksen ohjelmointi
Kotikangas, Johanna (2019)Kolmiloikka on yksi yleisurheilun kenttälajeista. Kolmiloikka on dynaaminen yleisurheilulaji, joka koostuu vauhdinottojuoksusta sekä kolmesta ponnistuksesta - kinkasta, loikasta ja hypystä. Kolmiloikkaa on pidetty fyysisiltä, ... -
Jääkiekon lajianalyysi ja harjoittelun perusteet
Huovinen, Heikki (2009)Huovinen, Heikki Tuomas 2009. Jääkiekon lajianalyysi ja harjoittelun perusteet. Valmennus- ja testausopin jatkokurssi, Valmentajaseminaari. Liikuntabiologian laitos, Jyväskylän yliopisto, 51 s. Tämän työn tarkoituksena oli ... -
Uinnin lajianalyysi ja valmennuksen ohjelmointi
Laine, Tanja (2008)Laine, Tanja 2008. Uinnin lajianalyysi ja valmennuksen ohjelmointi. Liikuntabiologian laitos, Jyväskylän yliopisto, 62 s. Uinti on neljänneksi suosituin liikuntamuoto suomalaisten lasten, nuorten ja aikuisten keskuudessa. ... -
Maastopyöräenduron lajianalyysi ja valmennuksen ohjelmointi
Karstunen, Niina (2015)Johdanto. Maastopyöräenduro on pyöräilyn alalaji, jossa yhdistyvät alamäkipyöräilyn teknisyys ja pyöränkäsittelytaito sekä maastopyöräilyn fyysiset ominaisuudet. Lajia harrastaa Suomessa pieni, mutta jatkuvasti kasvava ...
Ellei toisin mainittu, julkisesti saatavilla olevia JYX-metatietoja (poislukien tiivistelmät) saa vapaasti uudelleenkäyttää CC0-lisenssillä.