Aikuisten luku- ja kirjoitustaidottomuus Suomessa

Abstract

Luku- ja kirjoitustaito on – ja on ollut jo yli sadan vuoden ajan – meille suomalaisille itsestään selvä asia. Kaikkialla tilanne ei kuitenkaan ole sama: UNESCOn tilastojen mukaan vuonna 2010 maailmassa oli noin 796 miljoonaa aikuista luku- ja kirjoitustaidotonta. Heistä naisia oli noin 64,1 %. (UNESCO 2010.) Eniten luku- ja kirjoitustaidottomuutta on Etelä- ja Länsi-Aasiassa sekä Afrikassa. Esimerkiksi Afganistanissa luku- ja kirjoitustaidottomia yli 15-vuotiaita on noin 71,9 % koko väestöstä, mutta naisissa luku- ja kirjoitustaidottomien osuus on peräti 87,4 %. Suomessa Afganistanin kansalaisia asui vuoden 2010 lopussa 2 503. Vastaavat luvut Somalian osalta ovat 62,2 %, 74,2 % ja 6 592. (The World Factbook 2011, Maahanmuuttovirasto 2011.) Maahanmuuton myötä luku- ja kirjoitustaidottomuus koskettaa nykyään yhä enemmän myös suomalaista yhteiskuntaa: Suomeen tulee vuosittain noin 600 aikuista maahanmuuttajaa, joiden äidinkielen luku- ja kirjoitustaito on puutteellinen (Nissilä 2009: 17). Erityisesti pakolaiset ja turvapaikanhakijat ovat kotoisin juuri niistä maista, joissa on paljon luku- ja kirjoitustaidottomuutta. Miten Suomi pystyy vastaamaan tämän joukon kielenopetustarpeisiin ja miten kohderyhmän kielenoppiminen sujuu?