Itsejärjestäytyvä DNA-kultananopartikkeli-rakenne yhden elektronin transistorina

DSpace/Manakin Repository

Show simple item record

dc.contributor.author Tapio, Kosti
dc.date.accessioned 2012-10-16T12:36:10Z
dc.date.available 2012-10-16T12:36:10Z
dc.date.issued 2012
dc.identifier.uri http://urn.fi/URN:NBN:fi:jyu-201210162690 en
dc.identifier.uri http://hdl.handle.net/123456789/40000
dc.description.abstract Tässä tutkielmassa selvitettiin kultananopartikkelien ja itsejärjestäytyvän DNA-järjestelmän soveltuvuutta nanoteknologian komponenttina. Työssä yhdistetään funktionalisoituja kultapartikkeleita jo valmiiksi tutkittuun itsejärjestäytyvään DNA-rakenteeseen työnimeltään BAB. Se muodostuu kolmen TX-tiilen ketjusta, johon suunnittelin kandidaatin tutkinnossani kiinnityskohdat kultapartikkeleille. Yhdistämällä kultapartikkelit ja BAB-rakenne saadaan muodostettua kolmen partikkelin ketju, ja tällä rakenteella pyritään muodostamaan yhden elektronin transistori: Toiminta yhden elektronin transistorina pyrittiin havainnoimaan Coulombin saarron avulla mittaamalla differentiaalista konduktanssia sekä tasavirtakäyttäytymistä huoneenlämpötilasta aina nestemäisen heliumin lämpötilaan asti. Tutkittavat rakenteet eivät johda ilman mitään erillisiä käsittelyjä johtuen liian suuresta aukosta kultapartikkelien välillä. Näytteitä kasvatettiin kemiallisella kultakasvatuksella. Kolmelle näytteelle havaittiin Coulombin saarto huoneenlämpötilassa. Havaittiin myös, että rakenteen läpi menevä virta oskilloi tai hyppii eri johtavuuksien välillä jopa matalilla jännitteillä ja lämpötiloilla johtuen todennäköisesti piioksidi alustan varausten liikkeestä. Nämä taustavaraukset pystyvät muuttamaan SET:n kantajännitettä, jolloin myös näytteen johtavuus muuttuisi. Muita mahdollisia syitä oskillaatiolle ovat resonanssitunneloituminen kultapartikkelien läpi ja kultapartikkelien liike sähkökentän mukana. Kantajännitteen muutos on kuitenkin todennäköisin syy, sillä kultapartikkelien liike havaittiin varmasti vain yhden näytteen kohdalla ja havaitut oskillaatiot ja hypyt riippuivat lämpötilasta, eikä resonanssitunneloitumisen pitäisi riippua lämpötilasta.
dc.format.extent 63 s.
dc.language.iso fin
dc.rights This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited. en
dc.rights Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty. fi
dc.subject.other DNA
dc.subject.other itsejärjestäytyvä
dc.subject.other yhden elektronin transistori
dc.subject.other kultapartikkeli
dc.title Itsejärjestäytyvä DNA-kultananopartikkeli-rakenne yhden elektronin transistorina
dc.type Book en
dc.identifier.urn URN:NBN:fi:jyu-201210162690
dc.subject.ysa DNA
dc.subject.ysa elektronit
dc.subject.ysa nanohiukkaset
dc.type.dcmitype Text en
dc.type.ontasot Pro gradu fi
dc.type.ontasot Master’s thesis en
dc.contributor.tiedekunta Matemaattis-luonnontieteellinen tiedekunta fi
dc.contributor.tiedekunta Faculty of Mathematics and Science en
dc.contributor.laitos Fysiikan laitos fi
dc.contributor.laitos Department of Physics en
dc.contributor.yliopisto University of Jyväskylä en
dc.contributor.yliopisto Jyväskylän yliopisto fi
dc.contributor.oppiaine soveltava fysiikka
dc.date.updated 2012-10-16T12:36:11Z

This item appears in the following Collection(s)

Show simple item record