Empowering tribal women in India : the anti-po(w)erty machine?

Abstract

Empowerment -ajattelu eli voimaantuminen on nykyään osa kansainvälisen kehitysyhteistyön kaikkia tasoja ja voimaantumis -ideologia ohjaa yhä enenevämmässä määrin myös paikallistason kehitystyötä. Tämä monitieteinen, laadullinen tutkimus on toteutettu Intiassa vuonna 2005 ja osittain vuonna 2006. Tutkimus arvioi yhden intialaisen ei-valtiollisen järjestön toteuttamaa empowerment -koulutusta, jota on tarjottu Bhil -kansan naisille osana järjestön kylärahasto-ohjelmaa. Tutkimuksessa pohditaan, millä tavalla voimaantumisaatteen tarpeellisuutta perustellaan ja millä tavalla se ymmärretään kansalaisyhteiskuntajärjestössä, sekä millä tavalla voimaantumiskoulutus vaikuttaa bhilnaisten elämään. Tutkimuksessa myös käydään läpi Bhil -kansan marginaalista asemaa intialaisessa yhteiskunnassa ja Intian valtiollisia pyrkimyksiä ja lähestymistapaa heimokansojen kehitystyössä. Tutkimusmetodeina on käytetty osallistuvaa havainnointia, puolistrukturoituja haastatteluja ja ryhmäkeskusteluja. Empiirinen aineisto koostuu Rajasthanin maaseutualueilla asuvien 44 bhilnaisen haastattelusta. Lisäksi tutkimukseen on haastateltu kahta järjestön työntekijää. Tutkimuksen teoreettinen lähestymistapa perustuu Naila Kabeerin (2002) “voimaantumisen tasoihin” ja Sylvia Chantin (2008) sukupuoliteorioihin “sitoumusten ja/tai vastuun naisistumisesta”. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että voimaantuminen on illuusio, jonka avulla heimonaiset saadaan uskomaan rajoittamattomiin elämänvalintoihin. Todellisuudessa rajoittamattomat elämänvalinnat eivät ole heimonaisten saavutettavissa, koska he elävät intialaisen yhteiskunnan marginaalissa ja vähemmistönä. Tutkimus osoittaa kuinka kehitys, johon tutkimuksessa viitataan ‘anti-po(w)erty -koneena’, toimii käytännössä ja millaisia tahattomia seurauksia se saattaa aiheuttaa.

Empowerment has entered all levels of international development and empowerment ideologies are increasingly guiding local level development work. This multidisciplinary qualitative research was conducted in India in 2005 and partly in 2006. It assesses an empowerment training programme targeting Bhil tribal women, organized by an Indian non-governmental organization (NGO) under their Village Development Fund programme. The study discusses how the concept of empowerment is justified and understood in the NGO, and the impact empowerment training has had on the tribal women’s lives. The study also discusses tribal women’s marginal status in Indian society and approaches the government of India has taken for the ‘upliftment of tribal people’. The data collection methods include participant observation, semi-structured interviews and group discussions. The empirical data was collected by interviewing 44 Bhil tribal women living in the rural areas of Rajasthan. In addition, two NGO workers were interviewed. The theoretical approach of the thesis is based on Naila Kabeer’s “levels of empowerment” (2002) and on Sylvia Chant’s (2008) gender theories on “feminization of obligation and/or responsibility”. The results indicate that empowerment is an illusion in which tribal women are made to believe in unlimited life choices. In reality, such choices rarely exist for these women, who belong to marginal and minority groups. The thesis demonstrates how the ‘antipo( w)erty machine’ functions in action and what kind of unintended consequences it might produce.