Yhteistoiminta yksilöllistymisen yhteiskunnassa : vapaaehtoistoiminta jyväskyläläisissä yhdistyksissä

Abstract

Tutkimuksessa tarkastellaan paikallisyhdistyksiä ja niiden vapaaehtoistoimintaa. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää vapaaehtoistoiminnan muutosta suhteessa yhdistysten kokonaistuloihin, ikään ja jäsenmäärään sekä yhdistysten tärkeinä ja olennaisina pitämiin asioihin. Tutkimuksen empiirisenä aineistona on ”Kolmas sektori ja innovaatiot Jyväskylässä” -projektia varten vuonna 2001 tehty kysely jyväskyläläisille yhdistyksille. Tutkimukseen vastasi 337 paikallisyhdistystä. Tutkimusmenetelminä käytettiin vastausten tyypittelyä, kvantitatiivisen aineiston kvalitatiivista tutkimusorientaatiota, ristiintaulukointeja, faktorianalyysia, summamuuttujia ja varianssianalyysia. Tutkielman teoreettisena viitekehyksenä on yhteiskunnan yksilöllistymisen ja kollektiivisen yhteistoiminnan välinen jännite. Tutkimuksen taustaksi kuvataan suomalaisen yhdistystoiminnan ominaisuuksia sekä yhdistyksissä 1990-luvulla tapahtuneita muutoksia. Vapaaehtoistoiminnan osalta pohditaan altruismin merkityksiä ja kritiikkiä sekä valtion minimoimista painottavia ajatussuuntia. Vapaaehtoistoiminta käsitetään tutkimuksessa laajasti: siihen sisältyy muun muassa harrastustoimintaa, yhdistysten rutiinitehtäviä sekä sosiaalista tukea. Vapaaehtoisten toiminta poikkeaa palkattujen työntekijöiden toiminnasta usealla tavalla. Noin kolmasosa yhdistyksistä ilmoittaa vapaaehtoistoiminnan lisääntyneen vuodesta 1994 vuoteen 2001. Vahvimmin vapaaehtoistoiminnan lisääntymiseen on yhteydessä jäsenmäärän kasvu. Eniten vapaaehtoistoiminta on lisääntynyt 1990-luvulla perustetuissa ja suurituloisissa yhdistyksissä. Yhdistykset pitävät suuntautumista julkiselle sektorille tärkeämpänä kuin suuntautumista yksityiselle sektorille, mutta myös yhteistyö yksityisen sektorin kanssa koetaan tärkeäksi. Yhdistysten erilaiset toimintaorientaatiot ovat jossain määrin yhteydessä vapaaehtoistoiminnan muutoksiin.