| dc.description.abstract | Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, millaisia menetelmiä samanaikaisopettajat käyttävät rakentaessaan omaa oppilaantuntemustaan ja millaisena opettajat näkevät vuorovaikutuksen merkityksen oppilaantuntemuksen rakentumisessa. Oppilaantuntemuksella tarkoitan tässä tutkimuksessa sitä tietoa, jota opettaja oppilaastaan kartuttaa, sekä niitä opettajan henkilökohtaisia käsityksiä oppilaasta taitoineen ja valmiuksineen, joihin pohjaten opettaja pyrkii tukemaan oppilaan koulutyöskentelyä.
Tutkimusaineistona olivat Keski-Suomen Kelpo-hankkeen samanaikaisopetuskokeiluun osallistuneen 24 opettajan laatimat päiväkirjat, joista etsin merkintöjä oppilaan-tuntemuksesta. Merkinnät luokittelin kokoamani teorian pohjalta kymmenen teeman kautta kolmeen pääluokkaan, jotka kuvaavat niitä menetelmiä, joita opettajat käyttävät oppilaantuntemuksensa rakentajina. Kokeiluun osallistui luokanopettajia, erityisopettajia, esiopettajia ja aineenopettajia.Tutkimusmenetelmäni oli teorialähtöinen sisällönanalyysi. Sisällönanalyysiä jatkoin haastattelemalla kolmea kokeiluun osallistunutta opettajaparia parihaastatteluina. Työpareista kaksi oli luokanopettaja–luokanopettajapareja ja yksi esiopettaja–luokanopettajapari. Haastattelututkimus toteutettiin päiväkirja-analyysin pohjalta esiin nousseiden väittämien avulla, joihin opettajaparit ottivat kantaa.
Tutkimukseni osoitti, että opettajat näkevät oppilaantuntemuksen tärkeänä suunnitellessaan ja toteuttaessaan opetustaan vastaamaan mahdollisimman hyvin jokaisen oppilaan tarpeisiin. Samanaikaisopetus korosti erityisesti sitä, että opettajat kokevat tärkeiksi ne tilanteet, jolloin he voivat aktiivisesti havainnoida oppilaidensa työskentelyä olematta itse vastuussa varsinaisesta opetustapahtumasta. Samanaikaisopetuksen koettiin vahvistavan oppilaantuntemusta, koska se tarjoaa opettajalle paremmat mahdollisuudet oppilaiden työskentelyn tarkkailuun.
Tutkimuksestani kävi ilmi myös, että opettajat pitävät hyvin tärkeänä mahdollisuutta jakaa käsityksiään oppilaista toisen aikuisen kanssa. Opettajat rakentavat merkittävän osan oppilaantuntemuksestaan keskustellen kollegojensa, oppilaan huoltajien ja moniammatillisten yhteistyökumppaneiden, kuten koulukuraattorin tai koulupsykologin, kanssa. Samanaikaisopetus mahdollisti opettajaparin tiiviimmän vuorovaikutuksen ja vahvisti myös sitä kautta oppilaantuntemusta.
Oppilaantuntemuksen kannalta oleellisia ovat myös erilaiset testit ja kokeet, joita oppilas suorittaa opiskelujensa aikana. Lähtötilannetta ja oppilaan valmiuksia kartoittavat lähtötasotestit suuntaavat opettajan suunnittelua oppilasryhmän arvioidun tason mukaan, kun taas oppimisen tuloksia mittaavat kokeet antavat opettajalle kuvaa siitä, miten hyvin kunkin oppiaineen tavoitteet on saavutettu ja missä asioissa on vielä puutteita. Tässä tutkimuksessa kävi ilmi, että vaikka kokeet tuottavatkin tietoa oppilaan kognitiivisista taidoista, opettajat mieltävät niiden tuottaman informaation melko yksipuoliseksi oppilaantuntemuksen kannalta.
Oppilaantuntemus on opettajan ammatin keskeinen kulmakivi, johon kaikki toiminta koulussa perustuu. Toisaalta kaikki koulussa tapahtuva toiminta rakentaa oppilaantuntemusta. Oppilaantuntemus rakentuu vuorovaikutuksessa. Opettajien välinen yhteistyö parantaa oppilaantuntemusta. | |
