Kohti demokraattista globalisaatiota : Suomen ja Ranskan Attac finanssikriisin syiden ja ratkaisujen jäljillä

Abstract

Vuonna 2007 Yhdysvaltojen rahoitusinstituutioiden ongelmat käynnistivät poikkeuksellisen ankaran maailmanlaajuisen finanssikriisin, joka on viimeisten vuosien aikana edennyt euroalueen velkakriisiksi. Globalisoituneen talouden vaikeuksiin etsitään ratkaisuja. Tässä tutkimuksessa tarkastelin, millaisia käsityksiä talouden globalisaatiota arvostelleilla globalisaatiokriitikoilla on finanssikriisistä. Tarkoituksenani oli selvittää, miksi kriisiin globalisaatiokriitikoiden mukaan päädyttiin, keitä he tilanteesta syyttävät ja millaisia ratkaisuehdotuksia heillä on tarjota. Lisäksi vertailin suomalaisten ja ranskalaisten globalisaatiokriitikoiden näkemyksiä. Aineistoni koostui Attac-järjestön aktivistien blogikirjoituksista ja artikkeleista, jotka ajoittuvat kriisin alkuvaiheeseen huhtikuusta 2008 kesäkuuhun 2009. Analyysimenetelmäni käytin sisällönanalyysiä.

Suomen ja Ranskan attacilaisten ajatukset finanssikriisistä olivat samansuuntaisia, mutta erojakin löytyi. Sekä suomalaiset että erityisesti ranskalaiset syyttävät kriisistä uusliberaalia talouden globalisaatiota. Suomalaiset aktivistit taas pitävät kriisiä ennen kaikkea talouden sääntelyn ja valvonnan puutteen kriisinä. Attacilaiset eivät halua nimetä kriisille syyllisiä vaan syyttävät koko uusliberalistista järjestelmää. Kuitenkin osansa arvostelusta saavat niin rahoitusalan vallan kasvu, ylikansalliset yritykset ja talousinstituutiot kuin ranskalaisten tapauksessa myös Yhdysvallat. Ranskalaiset langettavat syytökset myös poliitikkojen uusliberaalille agendalle sekä lisääntyneelle epätasa-arvolle.

Globalisaatiokriitikot toivovat nykyisen järjestelmän tilalle demokraattisempaa globalisaatiota. Kriisin ratkaisemiseksi he vaativat talouden tehokkaampaa sääntelyä ja valvontaa, joka on aktivistien mukaan mahdollista vain kansainvälistä yhteistyötä kehittämällä ja julkisen vallan roolia vahvistamalla. Tässä yhteydessä suomalaiset kannattavat hyvinvointivaltiollista sääntelyä, kun taas ranskalaiset painottavat valtion roolia julkisten palvelujen tuottajana. Attacilaiset vaativat kansalaislähtöistä demokratiaa, joka suomalaisten kohdalla tulee esille velvollisuutena aktiiviseen kansalaisuuteen ranskalaisten puhuessa oikeudesta aktiiviseen maailmanyhteiskuntaan. Lisäksi sekä suomalaiset että ranskalaiset tavoittelevat oikeudenmukaisuutta ja kestävää kehitysta. Ympäristöasiat eivät kuitenkaan nousseet niin vahvasti esiin globalisaatiokriitikoiden asialistalla kuin muissa yhteyksissä. Tutkimus osoitti ranskalaisten suhtautuvan ylipäänsä kriittisemmin globalisaatioon, kun taas suomalaiset ovat maltillisempien uudistusten kannalla. Suomalaisten kohdalla tuli esiin myös vahva usko hyvinvointivaltiolliseen sääntelyyn.