Baletin lajianalyysi ja valmennuksen ohjelmointi

DSpace/Manakin Repository

Show simple item record

dc.contributor.author Lagerstedt, Elina
dc.date.accessioned 2011-10-24T08:12:33Z
dc.date.available 2011-10-24T08:12:33Z
dc.date.issued 2011
dc.identifier.uri http://hdl.handle.net/123456789/36853
dc.description.abstract Hovitansseista balettiin. Baletti on saanut alkunsa Ranskan kuninkaan hovitansseista 1400-luvulta. 1700-luvulla käytössä olivat jo nykyiset jalkojen asennot sekä termistö. Tällöin laji alkoi myös kehittyä yhä enemmän ammattilaisuuden suuntaan. 1800-luvulla tanssijat nousivat ensimmäistä kertaa varpaidensa kärjille. Tältä vuosisadalta on peräisin myös nykyisen kaltainen balettitunnin rakenne sekä venäläisen balettisuuntauksen synty. Baletti levisi Suomeen 1920-luvulla. Eri tanssilajien harrastajia on Suomessa noin 20 000. Suomen Kansallisooppera on ainoa suomalainen balettioppilaitos, josta voi valmistua balettitanssijan ammattiin. Baletin tekniikka. Baletti on teknisesti vaativa laji ja lajin vaatimukset ovat lisääntyneet viimeisinä vuosikymmeninä. Tekniikan korkeammat vaatimukset näkyvät erityisesti suuria liikelaajuuksia vaativissa asennoissa. Jalkojen ja käsien asentoja on viisi. Kaikki liikkeet tanssissa tapahtuvat jossain näistä asennoista. Mukana jokaisessa liikkeessä on myös pää ja katse. Kärkitossut ovat olennainen osa balettia. Niiden kärjillä seisottaessa varpaisiin kohdistuu tanssijan kehon paino 12-kertaisesti. Hypyt erotellaan karkeasti vertikaali- ja horisontaalihyppyihin. Vertikaalihypyissä ponnistus- ja alastulokohta ovat samassa kohdassa, kun taas horisontaalihyppy liikkuu parabolisen radan mukaisesti. Tasapainoa vaaditaan erilaisissa asennoissa pysymiseen. Tällöin gravitaatiokeskipisteen tulee sijaita suoraan tukipinta-alan (jalka) yläpuolella. Piruetti tarkoittaa liikettä, jossa pidetään kehon asento vakiona pyörähdettäessä oman akselin ympäri 360º tai enemmän. Mies- ja naistanssijoiden liikekielet eroavat jonkin verran toisistaan. Mies voi avustaa naistanssijaa erilaisilla nostoilla, tasapainon ylläpidossa sekä pirueteissa. Balettitanssija. Tanssijan fyysisiin vaatimuksiin kuuluvat teho, riittävä hapenottokyky (naisilla noin 46 ml/kg/min, miehillä noin 50 ml/kg/min.), suuret liikelaajuudet, taito-ominaisuudet sekä optimaalinen lihasmassan ja rasvakudoksen suhde toisiinsa. Tanssijoilta suorituksen aikana mitatut laktaattipitoisuudet ovat vaihdelleet 4,0 ja 10,0 mmol välillä. Vertikaalihypyn korkeudet ovat ammattilaistanssijoilla korkeimmillaan 39,2 ± 5,74 cm (naiset) ja 55,3 ± 4,99 cm (miehet). Tavallista suurempia liikelaajuuksia tarvitaan erityisesti alaraajoissa ja selässä. Eteentaivutustestissä tanssijat ovat saaneet erään tutkimuksen mukaan 22,8 ± 4,1 cm arvon. Yliopistotason naistanssijoille suositeltu rasvaprosentti on 17 – 23 %, mutta käytännön mittauksissa tavataan usein alhaisempia rasvaprosenttiarvoja. Psyykkisistä ominaisuuksista keskittyminen, motivaatio ja riittävä itseluottamus ovat vaatimuksena menestyvälle tanssijalle. Tutkimuksissa ilmi tulleita tanssijoiden psyykkisiä ongelmia ovat perfektionismi, alttius syömishäiriöihin sekä tunteiden näyttämisen vaikeus näyttämön ulkopuolella. Harjoittelun tulee olla myös psyykkistä hyvinvointia edistävää. Tällöin levolle ja palautumiselle annetaan tarpeeksi aikaa ja huomioidaan myös tanssijan muut sosiaaliset suhteet ja harrastukset sekä elämäntilanne. Harjoittelu ja valmennuksen ohjelmointi. Balettitunti jaetaan kolmeen osaan. Näitä ovat tankotyöskentely, keskilattiaharjoitukset sekä allegro. Harjoitteet etenevät tarkoin määritellyssä järjestyksessä, edellinen liike valmistaa aina seuraavaksi tehtävää. Musiikkina käytetään enimmäkseen pianomusiikkia. Liikkeiden nimitykset ovat ranskankielisiä. Baletin suositeltu aloitusikä on ennen koulun aloittamista. Ammattiin tähtääviin opintoihin on hyvä suuntautua viimeistään toisen asteen koulutuksen jälkeen. Ammattitanssijat tanssivat harjoituskaudella 6 – 8 tuntia päivässä. Esiintymisiä voi olla kahdeksan viikossa 4 – 8 viikon jaksoissa. Esiintymiset tulevat muun harjoittelun lisäksi. Balettitanssijoiden tyypillisimmät vamma-alueet ovat nilkat, polvet ja jalkaterät. Virheellinen tanssitekniikka sekä ylikuormittuminen ovat suurimmat syyt vammojen taustalla. Alaselän vammat ovat miehillä naisia yleisempiä johtuen virheellisellä tekniikalla suoritetuista nostoista. Tanssijoilla on löydetty myös enemmän amenorreaa ei-tanssijoihin verrattuna. Balettitanssijat hyötyvät tanssiharjoittelua tukevasta oheisharjoittelusta. Tällaisia harjoitteita ovat muun muassa lihaskunto-, lihasvoima-, vauhtikestävyys- sekä peruskestävyysharjoittelu. Lisäksi hyötyä on venyttelystä, mielikuvaharjoittelusta, lattiatankoharjoituksista sekä muista vartalonhallintaa kehittävistä lajeista (esim. pilates). Balettitanssijan vuoden harjoitusohjelmaan on hyvä sisältyä yksi kuuden viikon mittainen tauko harjoittelusta. Harjoittelun on hyvä vaihdella siten, että edetään kuuden viikon jaksoissa, joita seuraa kaksi vähemmän kuormittavaa viikkoa. Jokaisella kuuden viikon jaksolla tulee olla tietty tavoite, joka vie kohti pidemmän tähtäimen tavoitetta. Ravitsemus. Naisbalettitanssijan energiantarve on tutkimuksen mukaan harjoituskaudella noin 2344 ± 126 kcal/päivä. Suoritusta ennen, sen aikana ja jälkeen on hyvä nauttia hiilihydraatteja sekä jonkin verran proteiinia. Lyhyen intensiivisen suorituksen (5 – 10 s) aikana välittömiä energianlähteitä ovat ATP (adenosiinitrifosfaatti) ja KP (kreatiinifosfaatti). Lihasglykogeeni toimii pääasiallisena energianlähteenä intensiivisissä suorituksissa, joiden kesto on yli 10 s. Rasvat toimivat energianlähteenä matalatehoisissa (alle 30 % VO₂max.) ja pitkissä (yli 2 h) urheilusuorituksissa. Hiilihydraatteja tulee urheilijoilla olla 60 – 75 % ruokavaliosta. Tämä tarkoittaa 6 – 10 grammaa painokiloa kohti päivässä. Proteiinien saantisuosituksena balettitanssijoille voidaan pitää 1,8 - 2,2 grammaa painokiloa kohti päivässä. Prosentuaalinen osuus ravinnosta tulee olla 10 – 35 %. Rasvojen osuus kokonaisenergiansaannista tulee urheilijoilla olla 20 – 25 % välillä (0,5 – 1,5 g/kg). Rasvan määrän sijaan on kuitenkin hyvä keskittyä nautitun rasvan laatuun. Nestettä on hyvä nauttia 1 – 2 litraa päivässä. Urheilu kasvattaa kuitenkin nesteen tarvetta 0,5 – 1 litraa tunnilta. Vitamiineista rasvaliukoisia ovat A- D- E- ja K-vitamiinit. Vesiliukoisia vitamiineja ovat puolestaan B- ja C-vitamiinit. Antioksidanttien (C-vitamiini, E-vitamiini, ß-karoteeni ja seleeniumi) riittävä saanti on tärkeää lajeissa, joissa energiansaanti on niukkaa. Vitamiineja tulee saada monipuolisen ruokavalion kautta. Kalsium, kalium, natrium, rauta ja magnesium ovat elimistölle tärkeitä kivennäisaineita. Hivenaineita ovat muun muassa sinkki, seleeni, kupari, mangaani, jodi, koboltti ja kromi. fi
dc.language.iso fin
dc.title Baletin lajianalyysi ja valmennuksen ohjelmointi
dc.type Book en
dc.identifier.urn URN:NBN:fi:jyu-2011102411590
dc.type.dcmitype Text en
dc.type.ontasot Seminaarityö fi
dc.type.ontasot Seminar report en
dc.contributor.yliopisto University of Jyväskylä en
dc.contributor.yliopisto Jyväskylän yliopisto fi
jyx.includeIn.OAI true

This item appears in the following Collection(s)

Show simple item record