Duurisävellajin epäkonventionaalinen käyttö musiikillisen emootion välityksessä

DSpace/Manakin Repository

Show simple item record

dc.contributor.author Lahdelma, Imre
dc.date.accessioned 2011-08-10T13:19:05Z
dc.date.available 2011-08-10T13:19:05Z
dc.date.issued 2011
dc.identifier.uri http://hdl.handle.net/123456789/36538
dc.description.abstract Tutkimuksessa tarkasteltiin, miten duurisävellajissa menevä musiikki voi välittää melankolisen tai surullisen emootion. Kysymyksenasettelulla pyrittiin kyseenalaistamaan yksinkertaistava emootiokonventio duurisävellajin iloisuudesta ja kiinnitettiin huomiota perusemootiokategorisoinnin (ilo-suru-dikotomia) riittämättömyyteen kuvaamaan musiikillista emootionvälitystä. Tutkimuksessa tarkasteltiin perinteisen ilo-suru perusemootiokategorisoinnin välissä olevia emootioita kuten nostalgia ja melankolia. Epäkonventionaalista sävellajin käyttöä pyrittiin selittämään soveltamalla Brunswikin linssimallia musiikilliseen emootionvälitykseen. Tämän lisäksi Balkwillin ja Thompsonin esittelemä kulttuurit ylittävän emootionvälityksen tapahtuminen ilman sävellajin emootiokonventiota rinnastettiin kulttuurinsisäiseen epäkonventionaaliseen sävellajin käyttöön. Tutkimuksen pääasiallinen tapausesimerkki oli Ennio Morriconen säveltämä balladi La Storia Di Un Soldato elokuvasta Hyvät, pahat ja rumat. Tämän lisäksi tarkastelun kohteena oli myös joukko muita kappaleita elokuva-, taide- ja populaarimusiikin puolelta. Esimerkkikappaleiden nuottikuvan valossa tutkittiin mitkä psykofyysiset (tempo, dynamiikka, fraseeraus), melodiset ja harmoniset tekijät voivat välittää melankoliaa tai surua duurisävellajin kontekstissa musiikissa. Tutkimuksen perusteella duurisävellajilla voi välittää melankoliaa tai surua perinteisen duuri-molli-emootiokonvention vastaisesti. Psykofyysiset tekijät (muun muassa hidas tempo, pehmeä dynamiikka, legatofraseeraus) mahdollistavat musiikkispesifeiden merkkien sijaisfunktion Brunswikin linssimallin sekä kulttuurit ylittävän, ilman sävellajikonventiota tapahtuvan emootionvälityksen mukaisesti. Tutkimuksen valossa musiikillinen emootionvälitys ei perustu pelkästään yhteen tekijään, kuten konventionaalinen sävellaji, vaan musiikillisten merkkien yhteisvaikutukseen. Tutkimuksessa havaittiin, että tempo on tärkeämpi yksittäinen tekijä emootionvälityksessä kuin sävellaji. Aineiston perusteella Deryck Cooken ja Philip Taggin nimeämät harmoniset ja melodiset tekijät (duurisuurseptimi, duurisointuun lisätty suuri seksti ja 4-3 melodiakulut) voivat välittää psykofyysisten tekijöiden ohessa melankolista tai surullista emootiota duurisävellajissa.
dc.format.extent 71
dc.language.iso fin
dc.rights This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited. en
dc.rights Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty. fi
dc.subject.other duurisävellaji
dc.subject.other elokuvamusiikki
dc.subject.other emootiot
dc.subject.other melankolia
dc.subject.other nostalgia
dc.subject.other surullisuus
dc.title Duurisävellajin epäkonventionaalinen käyttö musiikillisen emootion välityksessä
dc.type Book en
dc.identifier.urn URN:NBN:fi:jyu-2011081011217
dc.type.dcmitype Text en
dc.type.ontasot Pro gradu fi
dc.type.ontasot Master’s thesis en
dc.contributor.tiedekunta Humanistinen tiedekunta fi
dc.contributor.tiedekunta Faculty of Humanities en
dc.contributor.laitos Musiikin laitos fi
dc.contributor.laitos Department of Music en
dc.contributor.yliopisto University of Jyväskylä en
dc.contributor.yliopisto Jyväskylän yliopisto fi
dc.contributor.oppiaine musiikkitiede fi
dc.date.updated 2011-08-10T13:19:05Z

This item appears in the following Collection(s)

Show simple item record