Duurisävellajin epäkonventionaalinen käyttö musiikillisen emootion välityksessä

Abstract

Tutkimuksessa tarkasteltiin, miten duurisävellajissa menevä musiikki voi välittää melankolisen tai surullisen emootion. Kysymyksenasettelulla pyrittiin kyseenalaistamaan yksinkertaistava emootiokonventio duurisävellajin iloisuudesta ja kiinnitettiin huomiota perusemootiokategorisoinnin (ilo-suru-dikotomia) riittämättömyyteen kuvaamaan musiikillista emootionvälitystä. Tutkimuksessa tarkasteltiin perinteisen ilo-suru perusemootiokategorisoinnin välissä olevia emootioita kuten nostalgia ja melankolia.

Epäkonventionaalista sävellajin käyttöä pyrittiin selittämään soveltamalla Brunswikin linssimallia musiikilliseen emootionvälitykseen. Tämän lisäksi Balkwillin ja Thompsonin esittelemä kulttuurit ylittävän emootionvälityksen tapahtuminen ilman sävellajin emootiokonventiota rinnastettiin kulttuurinsisäiseen epäkonventionaaliseen sävellajin käyttöön. Tutkimuksen pääasiallinen tapausesimerkki oli Ennio Morriconen säveltämä balladi La Storia Di Un Soldato elokuvasta Hyvät, pahat ja rumat. Tämän lisäksi tarkastelun kohteena oli myös joukko muita kappaleita elokuva-, taide- ja populaarimusiikin puolelta. Esimerkkikappaleiden nuottikuvan valossa tutkittiin mitkä psykofyysiset (tempo, dynamiikka, fraseeraus), melodiset ja harmoniset tekijät voivat välittää melankoliaa tai surua duurisävellajin kontekstissa musiikissa.

Tutkimuksen perusteella duurisävellajilla voi välittää melankoliaa tai surua perinteisen duuri-molli-emootiokonvention vastaisesti. Psykofyysiset tekijät (muun muassa hidas tempo, pehmeä dynamiikka, legatofraseeraus) mahdollistavat musiikkispesifeiden merkkien sijaisfunktion Brunswikin linssimallin sekä kulttuurit ylittävän, ilman sävellajikonventiota tapahtuvan emootionvälityksen mukaisesti. Tutkimuksen valossa musiikillinen emootionvälitys ei perustu pelkästään yhteen tekijään, kuten konventionaalinen sävellaji, vaan musiikillisten merkkien yhteisvaikutukseen. Tutkimuksessa havaittiin, että tempo on tärkeämpi yksittäinen tekijä emootionvälityksessä kuin sävellaji. Aineiston perusteella Deryck Cooken ja Philip Taggin nimeämät harmoniset ja melodiset tekijät (duurisuurseptimi, duurisointuun lisätty suuri seksti ja 4-3 melodiakulut) voivat välittää psykofyysisten tekijöiden ohessa melankolista tai surullista emootiota duurisävellajissa.