| dc.description.abstract | Kekki, Heli. 2009. Käsipallon lajianalyysi ja valmennuksen ohjelmointi. Valmennus-
ja testausopin jatkokurssi, Valmentajaseminaari VTEA008. Liikuntabiologian
laitos, Jyväskylän yliopisto. 60 sivua.
Vuodesta 1972 Olympialaisissa mukana ollut käsipallo on varsin suosittu laji monissa
Euroopan maissa, mutta ei Suomessa. Lajilla on harrastajia kaikkiaan 19 miljoonaa 167
maassa. Seuratoimintaa Suomessa on ollut 1940-luvulta lähtien ja tällä hetkellä lajilla
on harrastajia Suomessa noin 3 000, pääasiassa Uudenmaan maakunnan ruotsinkielisillä
alueilla.
Käsipallon otteluaika on 2 x 30 minuuttia kymmenen minuutin puoliajalla. Naisilla ja
miehillä on erikokoiset pallot ja pallon kanssa saa käyttää liisteriä nuorimpia ikäluokkia lukuun ottamatta. Käsipallo-ottelut päätyvät suurinumeroisesti muun muassa nopean pelityylinsä ja suurten maalien vuoksi. Lajille on ominaista puolustus ja hyökkäystekniikat. Käsipallo on monipuolinen laji, jossa tekniikka, antropometriset ominaisuudet, lihasvoima, nopeus, kestävyys sekä psykologiset tekijät ovat tärkeässä asemassa. Käsipallon heitto vaatii maksimimaalista nopeutta. Heittoliike on olkapään, kyynärpään ja ranteen nivelten yhteistoiminnan tulos. Pelaajat eri pelipaikoilla ovat antropometrisilta ominaisuuksiltaan (pituus ja kehon rasvan määrä) erilaisia. Fysiologisilta ominaisuuksilta pelaajat ovat sen sijaan kohtalaisen samanlaisia. Ottelussa juostaan jopa 6 km ja veren laktaattipitoisuudet voivat puoliajalla olla 10 mmol/l. Eurooppalaisten huippukäsipalloilijoiden maksimaalinen hapenottokyky on 55 60 ml/min/kg. Penkkipunnerrusmaksimi korreloi heittonopeuden kanssa. Käsipallon pienpelit on hyvä harjoitusmuoto käsipalloilijoille. Käsipallossa sattuu kohtalaisen paljon vammoja, koska lajissa ollaan toistuvasti kontaktissa vastustajan kanssa. Erityisesti polvivammoja sattuu runsaasti.
Kausi koostuu useimmiten kahdesta peruskuntokaudesta ja kahdesta pitkästä, noin 15
viikkoa kestävästä kilpailukaudesta, joita edeltää kilpailuun valmistavat kaudet. Kilpailukaudella korostuu pallolliset harjoitukset, peruskuntokaudella puolestaan aerobisen ja voimaharjoittelun osuus. Käsipalloilijoiden pitää kiinnittää huomiota laadukkaaseen ravintoon ja sen ajoittamiseen. Keskeistä harjoituskaudella on, että urheilija saa riittävästi ja laadukkaita hiilihydraatteja ja proteiineja. Erityistä huomiota tulee kiinnittää ravinnon saantiin ennen ja välittömästi harjoituksen tai ottelun jälkeen. Tärkeää on myös riittävän nesteen saanti.
Erityisenä ongelmana suomalaisessa käsipallossa on vähäiset harrastajamäärät. Lajia
tulisi levittää rannikkoa ja ruotsinkielisiä alueita laajemmalle. Laji on fyysisiltä ominaisuuksiltaan monipuolinen, jonka turvin lajia voisi markkinoida erityisesti liikunnan opettajaksi opiskeleville ja siten koululiikuntaan. Lisäksi koulutusjärjestelmää tulisi kehittää. SM-tason pelaajien ongelmana on siviili- ja urheilu-uran yhteensovittaminen. Ulkoiset puitteet kenttineen ja katsomoineen lajilla on hyvät, vaikkakin paikoin hallivuoroja on vaikea saada riittävästi. | fi |
