TCF7-transkriptiotekijän merkitys T-auttajasolujen erilaistumisessa

DSpace/Manakin Repository

Show simple item record

dc.contributor.author Linja, Marjo
dc.date.accessioned 2010-05-21T07:29:57Z
dc.date.available 2010-05-21T07:29:57Z
dc.date.issued 2009
dc.identifier.uri http://urn.fi/URN:NBN:fi:jyu-201005211893 en
dc.identifier.uri http://hdl.handle.net/123456789/23615
dc.description.abstract Kaikki verisolut kehittyvät luuytimen hematopoieettisista kantasoluista. Kypsyessään solut ohjelmoituvat tiettyyn kehityslinjaan ympäristöstään saamiensa signaalien ohjaamana. T-lymfosyytit kypsyvät kateenkorvassa saaden signaaleja kateenkorvan epiteelin soluilta. Usean kehitysvaiheen aikana soluista valitaan ne, jotka tunnistavat vieraat antigeenit, eivätkä sitoudu liian voimakkaasti omien solujen rakenteisiin. Kypsyttyään naiivit T-auttajasolut (Th) vapautetaan elimistöön, jossa ne antigeeninsä kohdattuaan aktivoituvat ja erilaistuvat Th1- tai Th2-soluiksi ympäristöstään saamiensa sytokiinisignaalien ohjaamaana. T-auttajasolujen tuottamat sytokiinit ohjaavat muita immuunipuolustuksen soluja. Th1 solut stimuloivat mm. makrofageja ja tappaja-T-soluja ja Th2-solut stimuloivat B-soluja. T-auttajasoluilla on merkittävä rooli myös immunivälitteisissä taudeissa, kuten autoimmuunitaudeissa, allergiassa ja astmassa. Kun erilaistuvia Th1- ja Th2-soluja on aiemmin tutkittu mikrosiruilla, on transkriptiotekijä TCF7:n havaittu ilmenevän vähemmän Th2-soluissa kaksi vuorokautta erilaistumiskasvatuksen alettua. Havainto pitää paikkaansa myös proteiinitasolla. TCF7:n tiedetään olevan tärkeä T-solujen kehitykselle kateenkorvassa ja on ajateltu, että se voisi säädellä myös solujen erilaistumista kateenkorvan ulkopuolella. TCF7 on osa Wnt-signaalinvälitysreittiä, joka on olennainen monien kudosten ja solujen kehitykselle. Aikuisella TCF7 ilmenee vain T-lymfosyyteissä. TCF7-proteiinista on monta eri isoformia, joiden merkityksestä ei ole juurikaan tietoa. Jokaisesta isoformista on sekä lyhyt että pitkä muoto. Pitkät muodot sitovat beta-kateniinia, joka yhdessä TCF7:n kanssa aktivoi Wnt-kohdegeenien transkription, kun taas lyhyiden muotojen on ajateltu estävän transkriptiota. Tutkiaksemme TCF7:n isoformien tehtäviä T-auttajasolujen erilaistumisessa halusimme liittää TCF7:n 2S- ja 2L-isoformit vektoriin yli-ilmenemiskasvatuksia varten. Lisäksi tahdoimme erotella 2D-immunoblottauksen avulla, mitkä isoformit ilmenevät Th1- ja Th2-soluissa. Tutkimistamme näytteistä ei saatu monistettua 2L-muotoa. 2S-muotoa kloonatessa monistettiin pätkä, joka sisälsi 2S-muodon alun ja lopun. Tästä syntyvä proteiini olisi pituudeltaan vain 110 aminohappoa, eikä sisältäisi edes kokonaan proteiiniperheelle tyypillistä DNA:ta sitovaa aluetta. Kloonattu muoto tuskin on toimiva TCF7-proteiinin isoformi ja puuttuvat eksonit ovat todennäköisesti poistettu jo mRNA:sta. 2D-immunoblottauksessa TCF7-vasta-aine ei antanut signaalia, joten emme pystyneet selvittämään, mitä isoformeja Th1- ja Th2-soluissa ilmennetään. TCF7:n merkitystä T-auttajasolujen erilaistumisessa selvitettiin hiljentämällä TCF7:n ilmeneminen siRNA:n avulla. Soluja kasvatettiin rinnakkain kontrollisolujen kanssa ja niille annettiin joko Th1- tai Th2-signaaleja. Viikon kasvatuksen aikana kerätyistä RNA-näytteistä mitattiin reaaliaikaisen kvantitatiivisen PCR:n avulla sekä TCF7:n ilmeneminen että merkkigeenejä, jotka ilmenevät enemmän joko Th1- tai Th2-soluissa. Lisäksi viimeisenä kasvatuspäivänä mitattiin virtausytometrillä paljonko solut tuottavat IFN-gammaa ja IL4:ää. Jokaisessa kasvatuksessa TCF7 oli selvästi hiljennetty kahden ensimmäisen vuorokauden aikana, mutta kasvatuksen lopussa hiljeneminen oli loppunut. Geenit, jotka kertovat T-auttajasolujen erilaistumisesta Th1-suuntaan, ilmenenivät TCF7-hiljennettyjen näytteiden Th1-soluissa vähemmän kasvatuksen kahden ensimmäisen vuorokauden aikana, mutta enemmän kasvatuksen lopussa. Th1-solut myös tuottivat hieman enemmän IFN-gammaa kuin kontrollinäytteiden Th1-solut. Th2-solujen geenien ilmenemiseen tai sytokiinituottoon ei TCF7:n hiljentämisellä näyttänyt olevan juurikaan merkitystä. Näyttäisi siltä, että kun TCF7 on hiljennetty, solujen erilaistuminen Th1-soluiksi hidastuu.
dc.format.extent 59
dc.language.iso fin
dc.rights This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited. en
dc.rights Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty. fi
dc.subject.other T-solujen kypsyminen
dc.subject.other T-auttajasolujen erilaistuminen
dc.subject.other transkriptiotekijä TCF7
dc.title TCF7-transkriptiotekijän merkitys T-auttajasolujen erilaistumisessa
dc.type Book en
dc.identifier.urn URN:NBN:fi:jyu-201005211893
dc.subject.ysa solut
dc.type.dcmitype Text en
dc.type.ontasot Pro gradu fi
dc.type.ontasot Master’s thesis en
dc.contributor.tiedekunta Matemaattis-luonnontieteellinen tiedekunta fi
dc.contributor.tiedekunta Faculty of Mathematics and Science en
dc.contributor.laitos Bio- ja ympäristötieteiden laitos fi
dc.contributor.laitos Department of Biological and Environmental Science en
dc.contributor.yliopisto University of Jyväskylä en
dc.contributor.yliopisto Jyväskylän yliopisto fi
dc.contributor.oppiaine solu- ja molekyylibiologia fi
dc.contributor.oppiaine Biotekniikka fi

This item appears in the following Collection(s)

Show simple item record