Effects of aging and training on sprint performance, muscle structure and contractile function in athletes

DSpace/Manakin Repository

Show simple item record

dc.contributor.author Korhonen, Marko T
dc.date.accessioned 2009-06-23T08:15:43Z
dc.date.available 2009-06-23T08:15:43Z
dc.date.issued 2009
dc.identifier.isbn 978-951-39-3613-6
dc.identifier.uri http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-39-3613-6
dc.identifier.uri http://hdl.handle.net/123456789/20350
dc.description.abstract Cross-sectional studies were conducted to examine sprint running, anaerobic energy production and muscle properties in male sprinters aged 17-88 years. In addition, a 20-week training intervention was carried out to determine whether older runners can further improve their neuromuscular and performance characteristics by a greater emphasis on strength training. With age, sprint performance declined gradually (5-6%/decade). The slowing of maximum speed was characterized by a reduction in stride length and an increase in contact time along with lower ground reaction forces (GRF) and smaller leg and vertical stiffness during the contact phase. Stride frequency showed small decline while swing time remained unaffected with age.Variability in the biomechanical parameters that showed good repeatability (CV 1-6%) was the same in the older as younger runners, and no age effect was seen in the symmetry of the measures. [La]b peak declined with age after races over 100-400 m, the decrease becoming more evident from age 70. Running times correlated inversely with [La]b peak. Leg muscle thickness, type II fiber size and myosin heavy chain (MyHC) II isoform content decreased with age, while type I fiber size, fiber distribution and fascicle length showed no age differences. In single type I and IIa MyHC fibers, neither force adjusted for fiber size nor contractile speed differed between the groups. There was an age-related decline in maximal (8-9%/decade) and explosive (10-11%/decade) isometric and dynamic leg strength. The differences in maximal, but not in explosive, isometric strength were eliminated when normalized for muscle thickness. Muscle thickness was the strongest predictor of GRF in the braking phase, while the countermovement jump explained most of the variance in push-off GRF. The sprint training, including heavy-resistance and high-power strength exercises, resulted in significant gains in maximal and explosive strength and improvements in force production during running.The improvements were mainly related to hypertrophic adaptations. The results show that the deterioration in sprint performance with age is a complex phenomenon that may be affected by the interaction of changes in biomechanical, neuromuscular and metabolic factors. A major contributor appears to be reduced muscle mass, caused partially by decreased type II fiber size, which affects the GRFs required to achieve fast running speeds. However, habitual sprint training seems to maintain speed, strength and glycolytic energy production at high levels into older age and is effective in preventing the age-related decline in single fiber function and fascicle length. The data also suggest that to maximize the training effects on fast fibers, rapid strength and speed performance, the optimal training regimen requires a strength training component. en
dc.description.abstract Ikääntyvät urheilijat tarjoavat tutkijoille vanhenemismallin, jossa fysiologiset muutokset ovat selvemmin yhteydessä biologiseen vanhenemiseen kuin elimistön vajaakäyttöön ja kroonisiin sairauksiin. Tähänastiset tutkimukset urheilijoilla ovat osoittaneet, että säännöllinen voima- ja kestävyysharjoittelu voi ylläpitää lihasten ja hengitys- ja verenkiertoelimistön kuntoa pitkälle vanhuuteen asti. Edelleen on kuitenkin epäselvää, missä määrin nopeussuorituskyvyn heikkenemistä, jota pidetään yhtenä kriittisenä vanhenemismuutoksena, voitaisiin vastustaa asianmukaisen harjoittelun avulla. Marko Korhonen tutki väitöskirjatyössään ikään liittyviä eroja maksimaalisessa juoksunopeudessa, voimantuotto-ominaisuuksissa, lihasrakenteessa ja anaerobisessa energiantuotossa 17-88-vuotiailla pikajuoksijoilla. Tutkimus koostui kahdesta havainnoivasta poikittaistutkimuksesta ja yhdestä kokeellisesta, 20 viikon harjoittelututkimuksesta, joihin osallistui yhteensä 173 urheilijaa.Tulokset osoittivat että pikajuoksun lajisuorituskyky heikkenee keskimäärin noin puoli prosenttiyksikköä vuodessa 35.-40. ikävuoden jälkeen. 70–vuotiaiden veteraaniurheilijoiden maksimaalinen juoksunopeus vastasi kuitenkin 30 vuotta nuorempien harjoittelemattomien henkilöiden tasoa. Eri-ikäisten urheilijoiden vertailu viittaa siihen, että keskeinen mekanismi on lihasmassan väheneminen, mikä ilmenee erityisesti nopeiden lihassolujen koon pienenemisenä. Maksimijuoksussa tämä rajoittaa ponnistusvoimaa lyhyen kontaktivaiheen aikana ja sitä kautta lyhentää askelpituutta. Tulokset viittaavat myös siihen, että pikajuoksusuorituksen heikkeneminen iän myötä johtuu osittain elimistön kyvystä tuottaa energiaa ilman happea.Alaraajojen lihasten voimantuottonopeuden hidastuminen näyttäisi kytkeytyvän nopean lihassolukon pienenemisen lisäksi heikentyneeseen kykyyn aktivoida lihasta. Vastoin aikaisempia havaintoja pikajuoksijoiden nopea voimantuottokyky säilyi kuitenkin erittäin hyvin suhteessa maksimivoimaan. Veteraanipikajuoksijoilla ei havaittu reiden tai pohkeen lihaskimppujen pituudessa ikään liittyvää lyhenemistä, mikä yleensä hidastaa lihaksen supistumisnopeutta. Lihassolujen pinta-alaan suhteutettu voima ja supistumisnopeus eivät myöskään muuttuneet iän myötä.Interventiotutkimus osoitti, että yhdistämällä maksimi- ja nopeusvoimatyyppisiä harjoitteita lajinomaiseen juoksuharjoitteluun voidaan edelleen parantaa voima- ja nopeusominaisuuksia, nopeiden lihassolujen kokoa ja mahdollisesti myös lihaksen nopeaa aktivointikykyä. Valmennuksen näkökulmasta vaikuttaa siltä, että intensiivisiä voimaharjoitteita kannattaa sisällyttää ikääntyvien urheilijoiden harjoitusohjelmiin.Heikentynyt kyky nopeisiin koordinoituihin liikesuorituksiin on tärkeä taustatekijä iäkkäiden ihmisten liikkumis- ja tasapainovaikeuksissa. Tästä syystä voidaan suositella, että myös tavallisten kuntoilijoiden ja aikaisemmin harjoittelemattomien keski-ikäisten ja iäkkäiden ihmisten liikuntaohjelmiin liitetään nopeusvoimatyyppisiä harjoitusärsykkeitä. fi
dc.language.iso eng
dc.publisher University of Jyväskylä
dc.relation.ispartofseries Studies in sport, physical education and health;137.
dc.relation.isversionof ISBN 978-951-39-3611-2
dc.subject.other aging
dc.subject.other master athlete
dc.subject.other sprint running
dc.subject.other muscle
dc.subject.other strength
dc.title Effects of aging and training on sprint performance, muscle structure and contractile function in athletes
dc.type Diss. fi
dc.identifier.urn URN:ISBN:978-951-39-3613-6
dc.subject.ysa ikääntyminen
dc.subject.ysa urheilijat
dc.subject.ysa veteraaniurheilu
dc.subject.ysa suorituskyky
dc.subject.ysa fyysinen kunto
dc.subject.ysa lihasvoima
dc.subject.ysa voimaharjoittelu
dc.subject.ysa juoksulajit
dc.subject.kota 315
dc.type.dcmitype Text en
dc.type.ontasot Väitöskirja fi
dc.type.ontasot Doctoral dissertation en
dc.contributor.tiedekunta Liikuntatieteellinen tiedekunta fi
dc.contributor.tiedekunta Faculty of Sport and Health Sciences en
dc.contributor.yliopisto University of Jyväskylä en
dc.contributor.yliopisto Jyväskylän yliopisto fi
jyx.includeIn.OAI true

This item appears in the following Collection(s)

Show simple item record