Reaktiovoimat ja heilahtavan jalan kinemaattiset muuttujat maksimaalisessa pikajuoksussa yhteys juoksunopeuteen

DSpace/Manakin Repository

Show simple item record

dc.contributor.author Alasalmi, Janne
dc.date.accessioned 2009-04-14T14:42:01Z
dc.date.available 2009-04-14T14:42:01Z
dc.date.issued 2007
dc.identifier.uri http://hdl.handle.net/123456789/19900
dc.description.abstract Janne Alasalmi, 2007. Reaktiovoimat ja heilahtavan jalan kinemaattisen muuttujat maksimaalisessa pikajuoksussa – yhteys juoksunopeuteen. Biomekaniikka. Kandidaatin tutkielmaseminaari. Jyväskylän yliopisto, liikuntabiologian laitos. 30s. Juoksu on luonteeltaan syklistä ja pomppivaa askellusta, jota voidaan mallintaa hyvin jousi-massa-mallin avulla. Elastisen energian käytöllä on kasvava merkitys juoksunopeuden kasvaessa, jotta pystyttäisiin tuottamaan tarvittavia tukivoimia juoksualustaan. Juoksutekniikkaa tutkittaessa on perinteisesti tyydytty kinemaattisten muuttujien tarkasteluun liikeanalyysin perusteella. Uudet tutkimukset kertovat kuitenkin voimantuoton tärkeydestä, ja viittaavat juoksutekniikan olevan riippuvainen yksilön ominaisuuksista. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli tarkastella maksimaaliseen juoksunopeuteen vaikuttavia mekaanisia tekijöitä sekä selvittää käyttävätkö juoksijat tahdonalaisia teknisiä muutoksia juoksumekaniikassaan (esim. aktiivinen kuopaisu) nopeuden kasvattamiseksi. Koehenkilöinä toimi seitsemän 26,3 ± 10,1 -vuotiasta yleisurheilijaa, jotka suorittivat verryttelyn jälkeen 2-3 maksimaalista lentävää 10 metrin juoksua 30-40 metrin kiihdytysmatkasta. Tämän jälkeen he juoksivat submaksimaaliset juoksut 70, 80 ja 90 % arvotussa järjestyksessä. Juoksuista mitattiin reaktiovoimat 7,2 metrin matkalta, juoksuaika valokennoilla 10 metrin matkalta, ja lisäksi juoksuista tehtiin 2D-liikeanalyysi juoksijan oikealta puolelta. Juoksijat kasvattivat nopeuttaan 70 %:sta 100 %:iin lähinnä lisäämällä askeltiheyttään (3,26 Hz:stä 4,55 Hz:iin, p < .001) askelpituuden säilyessä samana. Kontaktiaika, efektiivinen impulssi ja heilahdusaika pienenivät nopeuden kasvaessa (p < .001), kuten myös lentoaika (p < .01). Kontaktimatka pysyi muuttumattomana nopeudesta riippumatta. Vertikaalisessa voimantuotossa ei havaittu merkitseviä muutoksia, mutta horisontaalivoiman minimiarvo jarrutusvaiheessa kasvoi nopeuden kasvaessa (p < .05). Horisontaalivoiman maksimiarvo työntövaiheessa kasvoi vain 80 ja 90 %:n nopeuksien välillä (p < .01). Juoksunopeuteen vaikuttavien mekaanisten tekijöiden ja nopeuden välillä ei löytynyt merkitseviä korrelaatioita. Liikeanalyysin tuloksista löytyi korrelaatio vain juoksunopeuden ja tukijalan lonkan ojennusnopeuden väliltä (r = 0,839, p < .05). Koehenkilöiden odotettua pienemmäksi jäänyt lukumäärä sekä suorituskyvyn tasaisuus estivät tilastollisesti merkitsevien korrelaatioiden löytämisen juoksunopeuden ja siihen vaikuttavien mekaanisten tekijöiden väliltä. Toisaalta tämä voi myös osoittaa kuinka yksilöt käyttävät eri strategioita tietyn nopeuden saavuttamiseksi. en_US
dc.format.extent 31 s.
dc.language.iso fin
dc.subject.other pikajuoksu en_US
dc.subject.other reaktiovoima en_US
dc.subject.other tekniikka en_US
dc.subject.other jousi-massa-malli en_US
dc.subject.other liikeanalyysi en_US
dc.title Reaktiovoimat ja heilahtavan jalan kinemaattiset muuttujat maksimaalisessa pikajuoksussa yhteys juoksunopeuteen
dc.type Book en
dc.identifier.urn URN:NBN:fi:jyu-20094141420
dc.type.dcmitype Text en
dc.type.ontasot Kandidaatintutkielma fi
dc.type.ontasot Bachelor's thesis en
dc.contributor.tiedekunta Liikuntatieteellinen tiedekunta fi
dc.contributor.laitos Liikuntabiologian laitos fi
dc.contributor.yliopisto University of Jyväskylä en
dc.contributor.yliopisto Jyväskylän yliopisto fi

This item appears in the following Collection(s)

Show simple item record