Aatteista arkeen : suomalaisten seitsenpäiväisten sanomalehtien linjapapereiden synty ja muutos 1971-2005

Suomalaiset seitsenpäiväiset sanomalehdet haluavat muuttua läheisemmiksi lukijoilleen. Ilmiötä voi nimittää sanomalehtien ja journalismin arkipäiväistymiseksi. Kehitys liittyy koko suomalaisen lehdistöjärjestelmän muutokseen. Kun 1990-luvulle asti suomalainen sanomalehdistö eli poliittisen lehdistöjärjestelmän myöhäisaikaa, niin nyt vallitsevaa järjestelmää voi nimittää riskiytyvän mediajärjestelmän ajaksi. ”Riskiytyvä” viittaa sanomalehtien tapaan tavoitella yleisöään muun muassa Risc Monitor –tyyppisten arvo- ja asennetutkimusten avulla. Lisäksi riskiytyvä sisältää ajatuksen koventuneesta kilpailusta ja kasvaneista taloudellisista riskeistä, jotka lehdenkustantamiseen on muuttuneissa oloissa liitetty. Kun aiemmin monen maakuntalehden omistajat ulosmittasivat tulosta poliittisena kannatuksena taustapuolueelleen, uuden lehdistöjärjestelmän oloissa tulos otetaan lehdestä osinkoina ja yhtiön osakkeen arvonnousuna.Tällaisia tulkintoja sisältyy Keijo Lehdon väitöstutkimukseen. Tutkimuksen pääaineistona olivat sanomalehtien ns. linjapaperit ja niitä laatineiden päätoimittajien haastattelut. Linjapaperit saivat alkunsa, kun 1970-luvun alkupuolella sanomalehtien piirissä käytiin ns. toimitusdemokratiakeskustelua. Siinä toimittajat vaativat itselleen lisää valtaa lehtitaloissa, ”sisäistä sananvapautta”. Kamppailun yksi lopputulema oli linjapykälä toimittajien ja kustantajien sopimaan työehtosopimukseen vuonna 1975. Tämä pykälä on velvoittanut toimituksellisen henkilökunnan noudattamaan kustantajan kirjallisesti määrittelemää linjaa. Linjapykälä liittyi kustantajien näkökulmasta toimittajienkin piirissä aktiivisena esiintyneen, vasemmistosävyisen yleisdemokraattisen rintaman kesyttämiseen. Käytännössä linjapykälän ja linjapapereiden merkitys jäi loppujen lopuksi pieneksi, kun yhteiskunnallinen tilanne 1980-luvulle tultaessa rauhoittui. Sanomalehdistön arkipäiväistymiseen liittyy journalistisissa periaatteissa objektiivisuuden tunnussanan korvautuminen luotettavuudella ja lukijaläheisyydellä. Arkipäiväistymisessä on elementtejä Yhdysvalloista lähtöisin olevasta kansalaisjournalismista, jossa sanomalehtien on haluttu antavan lukijoille mahdollisuuden toteuttaa sananvapautta sanomalehden palstoilla. Arkipäiväistymisen toisena puolena näkyvät sanomalehdissä kasvaneet tulospaineet, jotka ovat toisaalta vapauttaneet journalismia käsittelemään niitä asioita, jotka lukijoille ovat tärkeitä, mutta toisaalta mahdollisesti heikentäneet sanomalehtien perinteisesti vahvaa yhteiskunnallista roolia.