Venäjänkielisten maahanmuuttajaopiskelijoiden kieli-identiteetti

Abstract

Iskanius tutki lukioissa ja ammatillisissa oppilaitoksissa opiskelevien venäjänkielisten nuorten suhdetta venäjän ja suomen kieleen, venäläisyyteen ja suomalaisuuteen ja selvitti kielten käyttötilanteita ja kielitaitoa erilaisissa tilanteissa.Venäjänkielisten etninen identiteetti on vahvasti venäläinen. Noin 70 prosenttia tutkituista nuorista piti itseään venäläisenä, noin neljännes sekä venäläisenä että suomalaisena ja vain kuusi prosenttia suomalaisena. Maassaoloajan pidentyessä nuoret ”suomalaistuvat”, eli he kokevat olevansa jo jossakin määrin suomalaisia, vaikka monelle venäjän kieli säilyy kuitenkin tärkeimpänä kielenä.Iskanius löysi tutkimuksessaan viisi erilaista kieli-identiteettityyppiä. Suomenmieliset (7 % opiskelijoista) pitävät itseään suomalaisina ja suomenkielisinä, käyttävät useammin suomea kuin venäjää lukiessaan ja kommunikoidessaan ystäviensä kanssa. Kaksikieliset (20 % opiskelijoista) pitävät itseään sekä venäläisinä että suomalaisina ja täysin kaksikielisinä. He käyttävät venäjää ja suomea lähes tasavertaisesti ja yhtä usein. Perheen kanssa hallitsevana kielenä on venäjä, mutta ystävien kanssa ja lukiessaan he käyttävät yhtä usein molempia kieliä. Kaksikieliset kokevat kahden kielen ja kulttuurin parissa elämisen joko myönteisenä ja omaa identiteettiä vahvistavana tai jossakin määrin epätietoisuutta omasta identiteetistä aiheuttavana.Venäjänkieliset ja -mieliset (34 % opiskelijoista) muodostivat suurimman ryhmän. Heidän venäläinen etninen identiteettinsä ja suhteensa venäjän kieleen on kaikkein vahvin ja heidän asenteensa venäjän kieltä ja venäläisiä kohtaan ovat hyvin myönteiset. Myös venäjänkieliset (23 % opiskelijoista) ovat mielestään vahvasti venäläisiä ja venäjänkielisiä. He puhuvat perheensä kanssa lähes yksinomaan venäjää, ystävien kanssa myös suomea. Heidän asenteensa venäjän kieltä ja venäläisiä kohtaan ovat hyvin myönteiset, mutta eivät kuitenkaan yhtä myönteiset kuin venäjänkielisten ja -mielisten. Suomen kieleen ja suomalaisiin he suhtautuvat neutraalisti. Heillä on ystävinä sekä suomalaisia että venäläisiä tai he haluaisivat tutustua enemmän suomalaisiin. Viidennen kieli-identiteettityypin muodostavat venäjänkieliset ja suomalaiskielteiset (16 % opiskelijoista). Ryhmä eroaa muista kielteisissä asenteissaan suomen kieltä ja suomalaisia kohtaan ja erityisen myönteisissä asenteissaan venäjän kieltä ja venäläisiä kohtaan.Venäjän kielen taitonsa nuoret arvioivat hyväksi, vaikka monella heistä oli huoli kielitaitonsa heikkenemisestä. Nuorten joukossa oli kuitenkin myös sellaisia, jotka selviytyivät mielestään vain arkipäivän yleisimmistä tilanteista. Suomen kielen taidon arviot vaihtelivat enemmän kuin venäjän. Alkeis- tai peruskielitaito oli noin 20 prosentilla, itsenäisen kielenkäyttäjän tason oli saavuttanut noin 40 prosenttia ja taitavan kielenkäyttäjän tason niin ikään 40 prosenttia. Suomen kielessä nuoret pitävät helpoimpana puheen ymmärtämistä, seuraavaksi suomenkielisten tekstien ymmärtämistä ja kirjoittamista. Suomeksi puhuminen oli heidän mielestään kaikkein vaikeinta.

Language and identity of Russian-speaking students in FinlandLanguage identity of secondary-level Russian-speaking immigrant students in Finland and its relation to ethnic identity, attitudes towards language and nationality, use of Russian and Finnish, and self-assessed language proficiency were investigated. Language identity refers to a person’s identification with a language and as a speaker of a language, based on attitudes towards and appreciation of the language as well as on self-assessed and desired proficiency and language-use situations. Language identity is examined from a socio-cultural perspective, according to which a person’s identity is constructed in interaction with a community. Construction of identity is influenced by linguistic choices in different situations, goals, and a person’s linguistic self. Identity is further linked with the existing socio-cultural and historical context. The sample comprised 256 Russian-speaking students, aged 15-30, studying in 35 Finnish educational institutions. The data were collected in 2000 with a structured questionnaire, and analysed quantitatively. Illustrative data consisted of interviews of 15 students. Results indicated that students regarded themselves primarily as speakers of Russian, and felt Russian closer to themselves and more important than Finnish. Strong relationship with the mother tongue lends support to Russian identity but does not exclude a bilingual and bicultural identity. Two dimensions were found in identification with Finnish and as a speaker of Finnish: on the one hand, emphasis was put on mastering the language and its importance to identity; on the other, goal-orientation in language learning for educational and employment purposes and ultimately for integration into the Finnish-speaking community were emphasised. Identifying with a language was linked with ethnic identity, attitudes towards language and nationality, language use in different situations and self-assessed proficiency. Cluster analysis produced five types of language identity: pro-Finnish, bilingual, Russian-speaking and pro-Russian, Russian-speaking, and Russian-speaking and anti-Finnish. The pro-Finnish favoured mainly assimilation, the bilingual integration, and the last three groups different degrees of separation