Kaksivuotiaiden lasten fonologisen kehityksen variaatio : puheen ymmärrettävyyden sekä sananmuotojen tavoittelun ja tuottamisen tarkastelu

DSpace/Manakin Repository

Show simple item record

dc.contributor.author Torvelainen, Päivi
dc.date.accessioned 2008-01-09T12:58:11Z
dc.date.available 2008-01-09T12:58:11Z
dc.date.issued 2007
dc.identifier.isbn 978-951-39-2917-6
dc.identifier.uri http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-39-2917-6
dc.identifier.uri http://hdl.handle.net/123456789/13420
dc.description.abstract Torvelainen selvitti kaksivuotiaiden lasten fonologisen eli äänteellisen kehityksen variaatiota. Edistyneimmät kaksivuotiaat puhuivat lähes aikuismallisesti, kun taas heikoimpien lasten puhe poikkesi vielä suuresti aikuismallista. – Äänteellistä kehitystä tutkittaessa pitää ottaa huomioon lapsen sanavarasto. Jos kaksivuotiaalla on pieni sanasto, on normaalia, että hänen puheensa poikkeaa vielä paljon aikuismallisesta puheesta. Suuri sanavarasto puolestaan liittyi hyvin aikuismaiseen kieleen, Päivi Torvelainen kertoo.Edistyneimpien kaksivuotiaiden tuottamat sanat olivat niin aikuissanojen kaltaisia, että heidän puheestaan lasta tuntematon aikuinen ymmärsi lähes kaiken (96 %), kun taas heikoimpien lasten puheesta noin neljännes jäi ymmärtämättä. Edistyneimmille lapsille vaikeuksia tuottivat lähinnä vain kolmitavuiset sanat, joita he lyhensivät kaksitavuisiksi. Heikoimmat lapset puolestaan muunsivat sekä lyhyitä että pitkiä sanoja. Edistyneimmät lapset tavoittelivat kaikenpituisia ja äännerakenteeltaan monenlaisia sananmuotoja, kun taas heikoimmat lapset tavoittelivat vain yksi- tai kaksitavuisia sanoja, joiden äännerakenne oli yksikertainen. Heikoimpien lasten tuottamat muodot olivat useammin yksivokaalisia ja -konsonanttisia (esim. titti) kuin edistyneimpien lasten. – Normaaliin kielenkehitykseen kuuluvan variaation selvittäminen on tärkeää, koska vasta sen jälkeen voidaan kartoittaa poikkeavan tai hitaan kielenkehityksen piirteitä. Niiden tunteminen on tärkeää, jotta tukitoimet voitaisiin aloittaa mahdollisimman varhain, Torvelainen sanoo. Suuri sanavarasto ja vaikeasti ymmärrettävä puhe voivat ennakoida tulevia kielenkehityksen vaikeuksiaTorvelainen selvitti lukivaikeusriskilasten ja verrokkilasten äänteellistä kehitystä. Kolmanneksella riskilapsista oli lukemisvaikeuksia kahdeksan vuoden iässä.- Joillakin lukivaikeusriskilapsilla sanavaraston ja äänteellisen kehityksen suhde oli erilainen kuin muilla. Suuri sanavarasto ja silti aikuismallista suuresti poikkeava puhe ennakoikin heillä tulevia lukemisvaikeuksia, Torvelainen selittää. Sanojen muuntuminen yksikonsonanttisiksi ja -vokaalisiksi oli yksi keskeinen puheen ymmärrettävyyttä vaikeuttava tekijä. Se ei kuitenkaan ollut kaikille kahdeksanvuotiaana heikoille lukijoille tyypillinen kielen piirre kaksivuotiaana. Lukivaikeusriski ei siis ilmennyt kaikkien riskilasten puheesta kaksivuotiaana. – Varhaisessa vaiheessa yhden tai muutaman kehityspiirteen perusteella ei voikaan tehdä kovin luotettavia ennusteita lapsen tulevasta kielenkehityksestä. Varhaisia arviointeja voidaan pitää suuntaa-antavina, ja kehityksen riskipiirteitä omaavien lasten kielenkehitystä kannattaa seurata pitkäkestoisesti, Torvelainen sanoo.Suomalaislapset puhuvat ymmärrettävästi ja tuottavat pitkiä sanoja jo varhain Tutkimus vahvisti aiempia tuloksia siitä, että kielikohtaiset erot näkyvät kaksivuotiaiden puheessa. Suomalaislasten puheen ymmärrettävyys oli parempi kuin esimerkiksi samanikäisten englantilaislasten. Samoin suomalaislapset osasivat keskimääräisesti tuottaa pitkiä sanoja paremmin kuin hollantilaislapset. Osin erot voivat johtua erilaisista tutkimusmenetelmistä, mutta lapsen kielenkehitystä arvioidessa on tärkeää ottaa huomioon omaksuttavan kielen ominaispiirteet. – Kielikohtaisia arviointimenetelmiä tulee kehittää, Päivi Torvelainen toteaa.Torvelaisen tutkimukseen osallistui 39 keskisuomalaista, kaksivuotiasta lasta, joista 19:llä oli geneettinen lukivaikeusriski eli jommallakummalla lapsen vanhemmista sekä kahdella lähisukulaisella oli todettu lukemisvaikeuksia. Lasten fonologista kehitystä tutkittiin spontaanin puheen aineiston avulla, josta arvioitiin puheen ymmärrettävyyttä eli sitä, kuinka paljon lapsen ilmaukset sisältävät sanoja, joita ulkopuolinen aikuinen ei ymmärrä. Lisäksi arvioitiin, millaisia sanoja lapset tavoittelevat ja miten he tuottavat erilaisia sanoja. fi
dc.description.abstract This study investigates variation in the phonological development of two-year-old Finnish children (N = 39). Secondly, it examines the relationships between phonological, morphological, syntactical development and later reading skills. Thirdly, it compares children at risk (N = 19) of dyslexia with a control group (N = 20).The phonological development of spontaneous speech data was evaluated in three areas: the amount of the unintelligible speech, attempted and produced words of different length and phonotactics (restricted C1V1C1V1, C1VC1V, CV1CV1 and complex C1V1C2V2). A mean of the most advanced and the weakest fifth (N = 8) was identified in each evaluated areas.The results showed that the variation in phonological development is considerable at age two. In the most advanced fifth, the children’s speech was highly intelligible (96%), whereas in the weakest fifth 75% of the speech was intelligible. The most advanced children attempted both short and long words, whereas the weakest fifth only attempted words with one or two syllables. 35% of targets in the most advanced fifth were phonotactically restricted, whereas the figure was 69% in the weakest fifth. The most advanced children had errors in the length of trisyllabic words (0.3%), whereas the weakest fifth had errors in short and long words (10%). 3% of words produced in the most advanced fifth were phonotactically restricted, compared with 26% in the weakest fifth. The correlations between the different areas of grammar indicated that the level of phonological development predicts the level of morphological and syntactical development. The amount of unintelligible speech and the amount of unintelligible phonotactically restricted words were significantly larger and the amount of attempted trisyllabic words were significantly smaller in the group at risk of dyslexia. The huge amount of phonotactically restricted unintelligible words was a precursor of poor reading skills at age 8 in some individuals, especially if the size of the child’s lexicon was large. These results indicate that a long-term assessment comparing phonological development with the size of the lexicon as opposed to the age of the child is needed in order to determine early precursors of difficulties in phonological development or dyslexia. en
dc.language.iso fin
dc.publisher Jyväskylän yliopisto
dc.relation.ispartofseries Jyväskylä studies in humanities;73
dc.relation.isversionof ISBN 978-951-39-2894-0
dc.subject.other variation
dc.subject.other phonological development
dc.subject.other dyslexia
dc.subject.other Optimality Theory
dc.title Kaksivuotiaiden lasten fonologisen kehityksen variaatio : puheen ymmärrettävyyden sekä sananmuotojen tavoittelun ja tuottamisen tarkastelu
dc.type Diss. fi
dc.identifier.urn URN:ISBN:978-951-39-2917-6
dc.subject.ysa lapset
dc.subject.ysa kielellinen kehitys
dc.subject.ysa fonologia
dc.subject.ysa lastenkieli
dc.subject.ysa ymmärrettävyys
dc.subject.ysa puhe
dc.subject.ysa puheentuotto
dc.subject.ysa vaihtelu
dc.subject.ysa dysleksia
dc.subject.ysa suomen kieli
dc.type.dcmitype Text en
dc.type.ontasot Väitöskirja fi
dc.type.ontasot Doctoral dissertation en
dc.contributor.tiedekunta Humanistinen tiedekunta fi
dc.contributor.tiedekunta Faculty of Humanities en
dc.contributor.yliopisto University of Jyväskylä en
dc.contributor.yliopisto Jyväskylän yliopisto fi

This item appears in the following Collection(s)

Show simple item record