Päihteitä raskaana käyttävän toimintamahdollisuuksien vahvistaminen sosiaalipalvelujen tuella

Raskauden aikainen päihteiden käyttö vaarantaa syntymättömän lapsen ja odottajan hyvinvoinnin. Tähän haasteeseen yhteiskunta tarjoaa tukea ja palveluja. Päihteitä raskaana käyttävät hakeutuvat palvelujen piiriin usein raskauden loppuvaiheessa, vaikka tukea tarvittaisiin mahdollisimman varhain. Maisterintutkielmani käsittelee raskaana päihteitä käyttävien yksilöllisiä ja yhteiskunnallisia toimintamahdollisuuksia. Tarkastelen sosiaalipalvelujen tukea ja näiden roolia tutkimusaineistoni palvelukokonaisuudessa sekä asiakasryhmän saaman sosiaalipalvelun yhteyttä hyvinvointia edistäviin toimintamahdollisuuksiin. Maisterintutkielmani teoreettisena viitekehyksenä toimii Martha C. Nussbaumin toimintamahdollisuuksien lähestymistapa ja tähän sisältyvä kymmenen keskeisen toimintamahdollisuuden lista, jonka avulla voidaan tarkastella ihmisten elämänlaatua, hyvinvointia ja sosiaalisia rakenteita sekä oikeudenmukaisuutta. Tutkielmani keskiössä on käsite naiserityisyys naisten aseman, päihteiden käytön ja raskauden näkökulmasta, joka ilmentyy naisille suunnattujen raskauden aikaisten palvelujen kautta. Tutkielmani on laadullinen tutkimus, jonka tutkimusmenetelmänä on narratiivinen kirjallisuuskatsaus. Tutkielman aineisto sijoittuu vuosille 2008–2022 sisältäen sekä suomalaisia, että kansainvälisiä tutkimuksia. Aineiston analyysin toteuttamistapa on teorialähtöinen sisällönanalyysi, jossa toimintamahdollisuuksien lähestymistapa toimii teoriana. Tämän maisterintutkielman tulosten perusteella voidaan todeta, että parhaimmillaan sosiaalipalvelut vahvistavat tukitoimillaan ja työntekijät luottamuksellisilla, kannustavilla vuorovaikutussuhteillaan useita päihteitä raskaana käyttävän toimintamahdollisuuksia. Toisaalta esiintyy riskejä, jotka estävät päihteitä raskaana käyttävän hakeutumista tuen piiriin. Riskit ovat erityisesti leimaantumisen ja viranomaisten väliintulon pelko. Sosiaalihuollon palveluilla on ristiriitainen rooli, joka tuen näkökulmasta jakautuu uhkaan ja mahdollisuuteen. Lastensuojelun viranomaisasema koetaan päätöksen teon ja puuttumisen kautta uhkaavampana, kuin muiden sosiaalipalvelujen työntekijöiden rooli. Moniammatillinen yhteistyö tarjoaa mahdollisuuden vahvistaa asiakasryhmän toimintamahdollisuuksia.