Suomalaisten e-urheiluorganisaatioiden haasteet ja kehityskohteet

TIIVISTELMÄ Harjuoja, E. 2024. Suomalaisten e-urheiluorganisaatioiden haasteet ja kehityskohteet. Liikuntatieteellinen tiedekunta, Jyväskylän yliopisto, liikunnan yhteiskuntatieteiden pro gradu -tutkielma, 82 s, 3 liitettä. Tämän opinnäytteen tarkoituksena oli perehtyä suomalaisten e-urheilu organisaatioiden haasteisiin, joita organisaatiot kohtaavat, sekä kehityskohteisiin, jotka itse seurat näkevät tarpeellisina toiminnan kehittämiseksi yhä ammattimaisempaan suuntaan. Haastattelin neljää (4) suomalaisten e-urheiluorganisaatioiden johtoportaassa toimivaa henkilöä ja kolmea (3) valmentajaa. Kaikki seitsemän haastattelua noudattivat puolistrukturoidun ja teemahaastattelun menetelmiä ja haastattelut toteutettiin Zoom-ohjelmalla etänä. Analyysimenetelmäksi valitsin laadullisen aineistolähtöisen sisällönanalyysin. Haastatteluaineistoa kertyi 128 sivua fontilla 11 ja 1,15 rivivälillä. Sisällönanalyysin tuloksena muodostui 36 alaluokkaa, 4 yläluokkaa ja yksi pääluokka. Neljä alaluokkaa olivat taloudelliset haasteet ja kehityskohteet (n = 104), organisaation sisäiset haasteet ja kehityskohteet (n = 144), rakenteelliset haasteet ja kehityskohteet (n = 128) ja pelaajia ja valmentajia koskevat haasteet ja kehityskohteet (n = 103). Kaikki alaluokat yhdistyivät johonkin neljästä yläluokasta. Talouden merkitys ja sen aiheuttamat haasteet korostuivat suomalaisten e-urheiluorganisaatioiden arjessa. E-urheilun kaupallistaminen tuottaa vaikeuksia Suomen kokoisessa markkinassa. Resursseista on pulaa ja toiminnan rahoittaminen on haasteellista, mikä heijastui lähes kaikkeen organisaation toimintaan. Organisaation sisäisten prosessien kehittämiseksi tarvittaisiin osaavia työntekijöitä, mutta alaa ymmärtäviä ammattilaisia oli hyvin vähän ja palkkauksessa oli vaikeaa kilpailla muiden alojen kanssa. Yhteistyökumppanit muodostivat organisaatioiden suurimman tulonlähteen ja heistä haluttiin pitää hyvää huolta. Suurimpia organisaation sisäisen toiminnan haasteita olivat työntekijöiden hankinta ja kommunikaatio, jossa nähtiin runsaasti parannettavaa. Organisaatioiden tavoitteina oli voitollisuus, toiminnan kasvattaminen ja e-urheilun kehittäminen Suomessa kokonaisvaltaisesti. Organisaatiot kohtasivat myös rakenteellisia ongelmia, joista merkittävimpiä olivat toimivien kattojärjestöjen puute, alaa eteenpäin vievien osaajien pula ja e-urheilun aseman vakiintumattomuus yhteiskunnassa ja valtion konttoreissa. Pelaajia ja valmentajia koskevista haasteista vahvasti esille nousi yleisen hyvinvoinnin optimointi, osaavien valmentajien puute ja harjoittelun kehittäminen. Suomalaiset e-urheiluorganisaatiot kohtasivat siis moninaisia haasteita ja kehityskohteita toimintansa eri osa-alueilla. Haastateltavat uskoivat kuitenkin haasteiden helpottavan ajan kanssa, kun toimivia ja taloudellisesti kannattavia rakenteita saadaan luotua e-urheilun ympärille ja alaa ymmärtävät ammattilaiset lisääntyvät koko e-urheilu ekosysteemin eri osa-alueilla. Tämän tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää e-urheiluorganisaatioissa ja koko e-urheiluekosysteemissä yleisesti. E-urheiluorganisaatioiden haasteet ja kehityskohteet eivät myöskään ole täysin irrallisia muista urheiluorganisaatioista, vaan tuloksia voidaan käyttää hyväksi myös perinteisten urheiluseurojen toiminnan suunnittelussa ja kehittämisessä. Asiasanat: e-urheilu, kilpapelaaminen, organisaatio