Näkymätön lapsi : varhaiskasvatuksen opettajan katseen kohdistaminen alle 3-vuotiaiden lapsiryhmässä

Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkasteltiin varhaiskasvatuksen opettajien katseen kohdistamista alle 3-vuotiaiden lapsiryhmissä. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, kuinka tasapuolisesti varhaiskasvatuksen opettajat katsoivat kutakin ryhmänsä lasta, ja kohdistuiko johonkin lapseen muita vähemmän katseita. Lisäksi selvitettiin sitä, miten varhaiskasvatuksen opettajat perustelivat katseensa kohdistamista. Tutkimus toteutettiin osana Jyväskylän yliopiston Herkin Silmin -tutkimushanketta. Tutkimuksen aineisto koostuu määrällisestä silmänliikelasien avulla kuvatusta videoaineistosta sekä laadullisesta RTA- ja teemahaastatteluaineistosta. Tutkimukseen osallistui kolme alle 3-vuotiaiden ryhmissä työskentelevää varhaiskasvatuksen opettajaa, jotka pitivät silmänliikelaseja päässään ohjatun toiminnan ja vapaan leikin aikana. Lapsia oli paikalla kerrallaan 4–6. Lisäksi kutakin varhaiskasvatuksen opettajaa haastateltiin kaksi kertaa. Tutkimuksen tavoitteen kannalta keskeisenä tuloksena voidaan todeta, ettei selkeästi näkymättömäksi jäänyttä lasta tunnistettu tutkimusaineistosta. Tutkimuksessa kuitenkin ilmeni, että varhaiskasvatuksen opettajat katsoivat keskimääräisesti pisimpään tai lukumäärällisesti eniten lapsia, joita he luonnehtivat haastatteluissa herkästi tulistuviksi, aktiivisiksi tai aikuisen huomiota hakeviksi. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että lapsen temperamentilla oli vaikutusta siihen, kuinka paljon varhaiskasvatuksen opettaja kohdisti häneen katsettaan. Jatkossa olisi mielenkiintoista tutkia silmänliikelasien avulla lapsen ja kasvattajan välistä vuorovaikutusta suuremmassa varhaiskasvatuksen lapsiryhmässä.