Musisointi trauman jälkeisen mielentilan tukikeinona lyhyessä musiikkiterapiassa

Tarkastelen tässä työssä musisoinnin merkitystä trauman jälkeisen mielentilan tukikeinona yksilömusiikkiterapiassa. Kyseessä on laadullinen tapaustutkimus, jonka kohteena on kaksi vuotta aiemmin työtapaturmassa vakavasti loukkaantunut asiakas. Tarkoitukseni on selvittää, millaiset menetelmät hyödyttävät asiakastani eniten trauman jälkeisessä mielentilassa, sekä pohtia näiden menetelmien yleistettävyyttä. Havainnoin asiakasta traumaterapian sekä integratiivisen musiikkiterapian tulokulmasta. Käytin myös kuvataideterapian elementtejä silloin, kun tämä toi hyötyä musiikkiterapiaprosessiin. Tutkimusaineisto koostui 15 tapaamisen aikana videoille tallennetuista musisointiosuuksista sekä tarkoista muistiinpanoista. Lisäksi mietin yhdeksän kategoriaa joidenka ilmaantuvuutta seuraamalla pystyin saamaan kokonaiskuvaa terapiaprosessin kulusta. Tutkimuksen pohjatasona oli siis tämä kliininen prosessi ja päällimmäisenä tasona tukikeinojen tarkasteleminen suhteessa pohjatasoon. Lopuksi kokeilin vielä metodia, jossa asiakas katsoi kuusi musisointi-videotaan terapian päättymisen jälkeen. Tämä sen vuoksi, että sain tietoa asiakkaan kokonaisnäkemyksestä prosessin kulusta. Näin sain myös lisätietoa, kuinka paljon prosessi oli traumaterapian mukainen ja huomasin, että asiakas hyötyi tästä. Teetin myös kolme kipukyselyarviota prosessin aikana. Tutkimus osoittaa, että lukittuneessa elämäntilanteessa kuvakortteja tai piirtämistä voi käyttää siltana, kun on tarve lisätä musisointiin omakohtaisuutta ja tunneilmaisua. Luova tanssi voi myös tuoda kipupotilaalle mielihyvää. Kuvakorteilla ja piirtämisellä voidaan myös strukturoida lyhytterapiaa. Lisäksi ilmenee, että musisointivideoiden jälkikatselu antaa asiakkaalle kokonaiskuvan prosessista sekä myönteistä uskoa asioiden edistymisestä.