Parisuhdeväkivallan kohtaaminen maaseudun sosiaalityössä
Abstract
Raija Lindqvist tarkastelee, millaista on naisiin kohdistuvan parisuhdeväkivallan kohtaaminen maaseudun sosiaalityössä. Pienten maaseutukuntien asukkailla on samanlaisia vaikeuksia kuin kaupungeissakin, mutta maaseudulla on pienemmät resurssit vastata ongelmiin.Sosiaalityöntekijät määrittelivät parisuhdeväkivallan vahvemman vallankäytöksi. He yhdistivät parisuhdeväkivallan sukupuolten välisiin epätasa-arvoisiin valtasuhteisiin. Parisuhdeväkivalta ymmärrettiin myös oireeksi parisuhteen muista ongelmista, kuten esimerkiksi vuorovaikutusongelmaksi. Alistavaa, kontrolloivaa ja fyysistä valtaa käyttää yleensä mies ja uhri on nainen. Parisuhdeväkivallan kohtaamista maaseudun sosiaalityössä kuvaa voimavaraistaminen: muutokseen tähtääminen, asiakkaan omien voimavarojen käyttöönotto ja vahvistaminen. Voimavaraistamisessa tavoitellaan työntekijän ja asiakkaan välisiä tasa-arvoisia ja luottamuksellisia suhteita. Työssä tarvitaan aktiivista työotetta ja hienovaraista kuuntelijaa, mutta samalla rohkeutta ottaa puheeksi vaikea asia ja saada asiakas näkemään oma tilanteensa ja ymmärtämään väkivallan ilmenemismuodot ja seuraukset.Tärkeimpiä tehtäviä on turvallisuudesta huolehtiminen, väkivallan katkaiseminen, ensihädän kuunteleminen, motivoiminen, asianajo sekä kokonaisvaltainen auttaminen käytännön arjessa. Maaseudun sosiaalityöntekijät ovat myös lastensuojelutyöntekijöitä ja monet parisuhdeväkivaltaa kokeneista naisista ovat äitejä, joten parisuhdeväkivalta yhdistettiin yleensä lastensuojeluun, jos perheessä oli lapsia.Sosiaalityöhön liittyy vallankäytön elementtejä. Sosiaalityöntekijöillä on valtaa myöntää ja järjestää monipuolista tukea ja apua asiakkaille, mutta valtaan liittyy myös kontrollia ja pakkotoimien uhkaa, mikä voi osaltaan vaikeuttaa avun hakemista. Maaseudun naisilla on korkea kynnys hakea apua ongelmaan, joka on koettu yksityiseksi, perheen sisäiseksi ja häpeälliseksi asiaksi. Sosiaalityöntekijöiden kokemuksen mukaan naiset tulevat hakemaan apua usein viimeisessä hädässä, tai väkivalta tunnistetaan muun asioinnin yhteydessä.Sosiaalityöntekijät kokivat usein riittämättömyyttä vaikean ja tunnekuormittavan työn äärellä. Työntekijät joutuvat jakamaan asiakkaan tunteita kuten pelkoa, häpeää, neuvottomuutta ja voimattomuutta. Asiakkaan ahdistus voi olla niin vahva, että se tarttuu työntekijään. Työntekijän turvallisuutta saattaa uhata myös suora väkivalta tai sen uhka. Tällöin vaarana on, että työntekijä lamaantuu ja joutuu samanlaiseen voimattomuuden, epätoivon ja pelon psyykkiseen kehään kuin väkivallan uhri. Jaksaakseen sosiaalityöntekijöiden tulee itse voimaantua ennen kuin hän voi voimavaraistaa muita. Tähän tarvitaan turvallisia työolosuhteita, työnohjausta ja johdon tukea sekä väkivaltailmiöön ja sen kohtaamiseen liittyvää tietoa ja taitoja.- Maassamme ei ole vielä luotu riittäviä palveluja kodeissa ja läheisissä suhteissa tapahtuvan väkivallan ehkäisyyn ja väkivaltakierteessä kamppailevien ihmisten auttamiseksi. Tarvitaan väkivaltatyön käytäntöjen kehittämistä, eri auttajatahojen paikallisen ja alueellisen yhteistyön organisoimista, koulutusta ja tiedottamista. Erityisesti tarvitaan turvakotipaikkoja ja kriisiapua, mutta myös resursseja perussosiaalityöhön. Väkivaltaan erikoistuneiden palvelupisteiden ja perustason yhteistyötä kehittämällä voidaan lisätä osaamista ja asiakkaille parempia palveluja, Lindqvist suosittaa.Tutkimuksen kohderyhmänä oli eteläsavolaisten maaseutukuntien sosiaalityöntekijät. Aineisto koostui 18 sosiaalityöntekijän laadullisesta haastattelusta.
Main Author
Format
Theses
Doctoral thesis
Published
2009
Series
Subjects
ISBN
978-951-39-3527-6
Publisher
Jyväskylän yliopisto
The permanent address of the publication
https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-39-3527-6Use this for linking
ISSN
0075-4625
Language
Finnish
Published in
Jyväskylä studies in education, psychology and social research